Tulen perillinen
Throne of Glass 3
Sarah J. Maas
Gummerus 2018
Heir of Fire, 2014
Celaena Sardothien on selvinnyt hurjista taisteluista ja musertavista sydänsuruista, mutta hän on joutunut maksamaan siitä kovan hinnan. Celaena on rikki ja haluaisi nyt vain kostaa rakkaan ystävänsä kuoleman. Sen sijaan hänen täytyy matkustaa kauas toiseen maahan ja kohdata totuuksistaan synkin, joka voi muuttaa hänen elämänsä iäksi. Vain Celaena voi päättää, onko hän kuningatar vai petturi…
Samaan aikaan julmat, hirviömäiset joukot kerääntyvät koolle ja valmistautuvat taisteluun. Nujertaakseen vastustajansa Celaenan täytyy taistella sekä omia demoneitaan että sitä pahaa voimaa vastaan, joka on pääsemässä nyt valloilleen. Jos Celaena onnistuu, tulee hänestä Adarlanin suurin uhka.
Mitä mieltä olin? (mahdollisia pieniä spoilereita)
En ole suoraan sanottuna täysin varma, miten olen päätynyt tämän sarjan kanssa jo kolmannen osan loppuun saakka. Luin ensimmäisen osan jo parisen vuotta sitten, mutta se ei houkutellut minua kunnolla tarttumaan seuraavaan osaan. Luinkin toisen osan vasta tässä kesän lopulla ja sekin tuntui hieman jumittavan, mutta sai minut kuitenkin hieman kiinnostuneeksi, mitä seuraavaksi on luvassa.
Tulen perillinen -kirja alkoi omasta mielestäni hitaasti. Henkilöhahmoja, joiden näkökulmaa seurataan, on liikaa. Osittain ymmärrän tarpeen kertoa, mitä kotimaassa tapahtuu, kun päähenkilö Celaena on toisella mantereella. Itseäni kuitenkin lähinnä kiinnosti Celaenan näkökulma eikä yhtään Chaolin tai Dorianin sekoilut kotimaassa Heidän lisäksi kerrotaan täysin uuden hahmon noita Manon Mustanokan näkökulmasta muualla. Hänen lukunsa eivät kunnolla kytkeytyneet yhteen muiden kanssa, joten ne olivat lähinnä pohjustusta tulevia kirjoja varten. Manon oli kuitenkin kiinnostava hahmo ja lopulta jaksoin lukea hänen lukujaan paremmin kuin Chaolin ja Dorianin.
Toiset kaksi uutta tärkeää hahmoa ovat Celaenan serkku Aedion ja haltiaprinssi Rowan, jotka toivat tarvittavaa piristystä sarjalle. Ehkä syynä on se, että ensimmäisen kirjan lukemisesta on niin kauan, etten saanut Chaolin tai Dorianin hahmoista kiinni. Ainoata romantiikkaa sarjassa toi Dorian ja parantaja Sorscha, mutta sekin oli hyvin heikko säe juonessa ja tuntui hyvin turhalta täytteeltä sivuille.
Kuten mainitsin, Celaenan seuraaminen Wendlynissä kiinnosti kirjan alussa, kun hän kamppali ystävänsä kuoleman, menneisyytensä ja itsensä hyväksymisen kanssa. Celaena, tai Aelin, alkaa harjoittelemaan haltiavoimiansa Rowanin kanssa ja on mukava seurata, miten pikkuhiljaa saamme lämmetä Rowanin hahmolle. Loppu imaisi minut otteeseensa, kun vaarat ja taistelut alkoivat vyöryä Celaenan ja Rowanin päälle Wendlynissä.
Aion tarttua seuraavaan kirjaan, hieman kuitenkin peläten senkin sisältävän turhaa pohjustusta tulevaa varteen. Tiettyjä isoja käännekohtia on jo 3 kirjan varrella ehtinyt tapahtuvan, mutta sarjassa on kuitenkin 7 kirjaa.
Kansikuva ja kirjan kuvaus: https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512407323/throne-of-glass-tulen-perillinen/
