29. marraskuuta 2018

Dumplin - Julie Murphy


https://otava.fi/kirjat/9789511305897/

Dumplin Isosti tai ei ollenkaan
Julie Murphy
Otava, 2016
Dumplin', 2015
Kovakantinen, 336

Takakansi:

Willowdean eli Will on lihava - ja ihan ok asian kanssa. Hänestä täydellinen bikinivartalo saavutetaan pukemalla päälle bikinit. Kunnes työpaikan hottis Bo ihastuu häneen, ja yhtäkkiä hän joutuu vastakkain aivan uuden epävarmuuden kanssa.

Kun Willin selleriä muistuttava äiti järjestää missikisat, Will ilmoittautuu kisoihin mukaan protestina. Teksasilaista pikkukaupunkia odottaa kaikkien aikojen show.


Mitä mieltä olin? 

Ostin kirjan kesällä muutamalla eurolla alennuksesta, mutta tartuin kirjaan vasta nyt nähdessäni elokuvan trailerin. 

Kirja on yllättävän hidas ja rauhallinen - takakannen perusteella olisin voinut odottaa enemmän missikilpailudraamaa ja yllättäviä käänteitä. Luulen, että asia olisi voinut haitata minua yleensä, mutta nyt taisin olla oikeassa mielentilassa enkä oikeastaan kyllästynyt kirjan kanssa missään kohtaan. 

Willowdean vaikutti uskottavalta nuorelta, vaikka en itse pystynyt samaistumaan hänen kehokumppailuihinsa koska itse olen aina ollut enemmän sellerityyppiä.  Tärkeä sanoma kuitenkin oman kehonsa hyväksymisestä välittyi. Kirjassa oli esillä niin niitä "kauniita ja ilkeitä tyttöjä" kuin myös muita, jotka joutuivat koulussa pilkatuksi kehonsa "virheiden" vuoksi. 

Itseäni eniten vaivasi ehkä hieman kliseinen tyttöjen välinen draama, vaikka sitä oikeassa elämässä onkin. Kolmiodraamankin tuntua kirjassa oli, mutta onneksi se ei pompannut silmille ärsyttävästi. 

Drag queenien mukana olo oli kyllä ehdottomasti parasta, vaikka olisin tarvinnut enemmän heidän energiaansa kirjaan. Elokuvan pitäisi olla pian tulossa netflixiin. Vaikka kirja olikin oikein hyvä, niin ainakin trailerin perusteella voin vähän toivoa elokuvan tuovan paljon lisää tarinalle. 

Katso elokuvan trailer tästä!

6. marraskuuta 2018

Sodan myrskyt - Victoria Aveyard

https://www.risingshadow.fi/library/book/8346-sodan-myrskyt
Sodan myrskyt
Hopea 4.osa
Victoria Aveyard
Aula & Co, 2018
War Storm, 2018
Kovakantinen, 672 sivua

Takakansi:

Victoria Aveyardin mykistävän hienon fantasiasarjan päätösosassa Maren on hyväksyttävä kohtalonsa ja otettava kaikki irti voimistaan, sillä kaikkia koetellaan, mutta kaikki eivät selviä hengissä.

Mare murtui, kun Cal petti hänen luottamuksensa. Nyt hän on päättänyt suojella itseään ja kaltaisiaan uusverisiä tuhoamalla lopullisesti Nortan hopeisen kuningaskunnan. Ja aivan ensimmäiseksi hän on päättänyt tuhota julman kuninkaan, Mavenin.
Sodassa liittolaiset ovat välttämättömiä, ja ennen kuin punaisten kapinalla voi olla menestymisen mahdollisuuksia Maren on liittouduttava sen veljen kanssa, joka mursi hänen sydämensä voidakseen tuhota veljen, joka melkein tuhosi hänet.

Calin hopeiset liittolaiset ja Maren purppurakaarti ovat vaikuttava sotajoukko. Mavenin pakkomielle saada Mare taas omakseen on kuitenkin niin voimakas, että hän on valmis tuhoamaan kaiken saadakseen tahtonsa läpi. Sodan sarastaessa kaikki se, mitä Mare ystävineen on puolustanut, on vaarassa. Riittääkö voitto kaatamaan hopeisten kuningaskunnat vai vaikeneeko salamatyttö lopullisesti?


Mitä mieltä olin?

Tämä kirja piti otteessaan ja kauhulla odotin, mitä onkaan luvassa. Kirjan loppupuolella jännitys hieman lässähti ja tuntui kuin toistelisimme, vääntelisimme samoja asioita uudelleen ja uudelleen

Kirjassa esiintyi 5 eri kertojaa: Mare, Evangeline, Iris, Maven, Cal. Kuitenkin Calin ja Mavenin näkökulmasta oli vain kirjoitettu muutama luku. Maven on mielestäni kiinnostavin hahmo ja olisin kernaasti lukenut hänestä enemmän. Oikein käänsin sivuja saadakseni lisää irti hänestä. Välillä kuitenkin ärsytti suunnattomasti hypätä eri kertojan kuin Maren lukuun, vaikkakin ne antoivat uudenlaista näkökulmaa asioille. Iriksen lukuja siedin tosiaan vain Mavenin esiintymisten vuoksi. Evangelineen tutustuin myös mielelläni lisää, mutta joskus hänenkin hahmonsa pyöri vain samojen ongelmien ympärillä. Toisaalta koko kirjan ajan kirosin lähes jokaisen hahmon järkyttävää itsepäisyyttä. Kirja myös pyöri niin taisteluiden ympärillä, että kaipasin ihmissuhdedraamaa, vaikka onkin selvää, ettei hahmoilla ollut aikaa pysähtyä.

Tasa-arvo oli tärkeä kantava teema, ja Aveyard toi hyvin eri puolten näkökulmia esiin. Ymmärsin Evangelinea, ymmärsin Marea. Hahmoista sai vaivattomasti kiinni. Onnistuin pääsemään yllättävän lähelle monia hahmoja, erilaisista ajatusmaailmoista huolimatta.

Lukiessani kirjaa halusin palata edellisten osien pariin ja sen luultavasti teenkin vielä. Sodan myrskyt ei ollut vahvin osa Hopea-sarjassa, mutta se saattoi sarjan kunnialla loppuun. Mare pysyi vahvana päähenkilönä.


ps. Suomennos sisälsi yllättävän paljon kirjoitusvirheitä ja yhdessäkin kohtaa oli selvästi puhe aamusta, mutta hahmot olivat suorittamassa "iltaharjoituksia". Ei ehkä isoja asioita, mutta lukukokemusta haittaavia kuitenkin.