11. huhtikuuta 2019

Vanhan ruhtinaan rakkaus - Fjodor Dostojevski

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512091508/vanhan-ruhtinaan-rakkaus/
Vanhan ruhtinaan rakkaus
Fjodor Dostojevski
Gummerus, 2013
Дядюшкин сон, 1859
Kovakantinen, 175 sivua

Höperö ja raihnainen ruhtinas K. on venäläisen pikkukaupungin juorujen ja juonittelujen kohteena. Neljästi naimisissa ollutta vanhaa, puolikuuroa ruhtinasta yritetään naittaa tarmokkaasti milloin kenellekin. Sukulaiset tosin haluaisivat laittaa ruhtinaan hoivakotiin, etteivät kaikki suvun rahat katoaisi uuteen naimakauppaan.


Maria Aleksandrovna, elinvoimainen ja lannistumaton juorukello, haluaa sukuunsa aatelisverta ja kutsuu ruhtinaan luoksensa asumaan, ja ruhtinaan rahat näyttävät liukuvan Maria Aleksandrovnan kauniille tyttärelle Zinalle. Paikalle lehahtaa kaupungin seurapiirinaisten kateellinen parvi kielet terävinä valmiina nujertamaan moisen röyhkeyden.


Hulvattoman hauska klassikko on oivallinen näyte Dostojevskin erikoislaatuisesta huumorista.


Mitä mieltä olin?


Dostojevski on yksi suosikkikirjailijoita, vaikken Rikos ja rangaistus -teosta ole vielä saanut luettua. Vanhan ruhtinaan rakkaus olin hyvin nopeatempoinen ja viihdyttävä. Draamattisuutta ja pikkukylän seurapiirijuoruilua siitä ei puuttunut. Päähenkilö, Maria Aleksandrovna, oli voimakas naispäähenkilö, ja se kerrottiin jo kirjan ensimmäisellä sivulla, ensimmäisessä lauseessa: "Maria Aleksandrovna Moskaleva on tietysti Mordasovin ensimmäinen nainen, siitähän ei saata olla epäilystä." Oikeastaan ensimmäinen sivu iski jo kunnolla, herätti välittömästi mielenkiinnon, joka ei sammunut lukiessani. Suosittelen ehdottomasti tarttumaan tähän ja muihin Dostojevskin lyhyempiin teoksiin, jos hänen paksummat klassikkonsa eivät tunnu houkuttelevilta. 




18. maaliskuuta 2019

Poissa: Erased - Kei Sanbe

https://www.tammi.fi/kirja/kei-sanbe/poissa-erased-1/9789521620577
Poissa: Erased
Osa 1/9
Kei Sanbe
Punainen jättiläinen, 2018
Mangapokkari, 208 sivua

Voiko menneisyyttä muuttaa?
Satoru on 29-vuotias, heikosti menestyvä sarjakuvantekijä, joka elättää itsensä pitsalähettinä. Vähitellen haaveistaan luopumassa oleva mies eroaa monista kaltaisistaan yhdessä asiassa: Jostain syystä hän joutuu toisinaan elämään uudelleen saman hetken. Silloin ympäristössä on yleensä jotakin vialla, ja Satoru pääsee takaisin normaaliin ajan virtaan korjaamalla tilanteen. Erityinen lahja on silti hänelle vain kiusa- kunnes lapsuuden synkät kokemukset palaavat kummittelemaan nykyhetkeen...


Mitä mieltä olin?

Manga lähti jotenkin tahmeasti liikkelle alkuun, kuitenkin loppua kohden vihdoin innostuin ja kiinnostuin. Tarina on aiheeltaan hyvin rankka, mutta odotan, millainen mielenkiintoinen mysteeri Satorun lapsudesta lähtee purkautumaan ja mitä saamme oppia hänen hetkeen jumittautumisestaan. Piirrosjäljestä pidän, vaikka välillä otti liikaa silmiin naishahmojen huulten piirtotyyli.

En ole mangaa ikinä arvostellut, joten vaikea lähteä purkamaan omaa lukukokemustaan, ja mielestäni manga jos mikä tarvitsee paria lukukertaa. Netflixissä on myös mangasta 12-osainen anime ja 10-osainen ihmisnäytelty sarja. En usko kuitenkaan katsovani niitä ennen kuin saan mangan luettua, mikäli jaksan siis odottaa vuodenvaihteeseen - osan 8 on merkitty ilmestyvän suomeksi 1.11.2019

Mangalukuhaasten kohta: Miespäähahmo

Kolmas sisar - Madgalena Hai

https://otava.fi/kirjat/9789511322900/
Kolmas sisar
Royaumen aikakirjat 1
Magdalena Hai
Otava, 2018
Kovakantinen, 557 sivua

Onko uusi suurnoita vihdoin syntynyt? Upea mangahenkinen seikkailu aloittaa sarjan.

Lune, mustan noidan tytär, valmistautuu juhlimaan ystäväänsä Cieliä, joka on saamassa laulunsa, noitaluontonsa. Ciel paljastuu kuitenkin lauluttomaksi, sanchantiksi, ja kaikki ovat kauhuissaan. Edellinen sanchante oli tuhota valtakunnan.
Tyttöjen on paettava kotoa. He päätyvät Maahan, missä heitä odottaa Rehtoriksi kutsutun olennon johtama koulu ja sen toismaailmalliset asukit. Varsinkin yksi heistä, Niemann, horjuttaa Lunen tasapainoa. Kuka Niemann on, miksi Lune ei voi vastustaa häntä?
Royamessa valkoinen noita tekee kaikkensa löytääkseen tyttärensä Cielin. Valtakunnan kohtalo on jälleen vaakalaudalla.

Mitä mieltä olin?

Kolmas sisar lähti hyvin liikkeelle ja luin kirjan lähes yhden päivän aikana. Kirja vei eteenpäin monen eri henkilön hän-näkökulmasta kirjoitettuna. Yleensä pidän sitä sekavana ja menetän helposti keskittymiskykyni, jos kirjalla monta eri kertojaa. Hai oli kuitenkin osannut pitää tarinan selvänä ja suhteuttaa hyvin, kuinka ja missä kohtaa tarvittiin kenenkin näkökulmaa. Hailla on myös kaunis kirjoitustyyli, joka teki lukukokemuksesta entistä mielenkiintoisempaa.

Kirjassa käsiteltiin tärkeitä teemoja, kuten ulkopuolisuus, erilaisuus, lapsen ja vanhemman välinen suhde. Oli myös minusta erittäin hienoa, miten noitien yhteisössä verisukulaisuus ei ole kaikista tärkeintä, vaan ne ihmiset keiden kanssa on itse luonut tärkeät siteensä. Lisäpisteitä myös siitä, että hahmot olivat etnisesti kirjavia.

Keskeisistä hahmoista jäi hieman tunne, ettei kaikista saanut kunnolla kiinni. Se on toisaalta ehkä ymmärrettävää, kun heitä oli kuitenkin paljon. Itse pidin luultavasti eniten Lunen äidistä, Minuitista.

Paikoitellen oli myös kliseisyyttä, mutta kirjassa oli paljon yllättäviä ja mielikuvituksellisia juonenkäänteitä, joiden kohdalla piti hetkeksi pysähtyä ja miettiä: "niin siis mitä??". Itse olisin ehkä toivonut kirjan loppuun enemmän jotain koukkua, mikä saisi odottamaan toista osaa, sillä loppu oli ns. onnellinen. En oikein tiedä, mitä odottaa seuraavalta osalta. Seikkailevatko siinä edes ensimmäisen osan henkilöt? Silti aion varmasti lukea Roayumen aikakirjojen jatko-osat. Kolmas sisar on kyllä yksi suosikkejani tältä vuodelta.

29. tammikuuta 2019

Prinsessapäiväkirjat - Meg Cabot

https://www.goodreads.com/book/show/16147642-prinsessap-iv-kirjat
Prinsessapäiväkirjat
Prinsessapäiväkirjat 1. osa
Meg Cabot
WSOY, 2001
The Princess Diaries, 2000
Kovakantinen, 215 sivua

Takakansi:

Miten hopealautasella tarjottu unelma voi maistua kitkerältä? Tätä miettii Mia Thermopolis, tavallinen tyttö New Yorkista. Hän on juuri saanut kuulla olevansa Genovian prinsessa.

Tähän asti Mian haaveina ovat olleet vain helpommat algebran läksyt ja luokkatoveri Josh. Nyt pitäisi alkaa opetella hovitapoja ankaran isoäidin johdolla.

Kuumeneeko sininen veri? Voittaako juureva arki hovin loiston? Saako prinsessa prinssinsä? Näihin kysymyksiin vastaa riemastuttava Prinsessapäiväkirjat.

Mitä mieltä olin? 


Prinsessapäiväkirjat-sarja on ikuisia suosikkejani ja päätin nyt tänä vuonna lukea sarjan uudestaan (tai ainakin alkuperäiset 10 osaa). 

Prinsessapäiväkirjat aloittaa tarinan Miasta, joka on aika tavanomainen teinityttö New Yorkista: hän ei ole suosittu koulussa, on reputtamassa algebran ja haaveilee poikaystävästä. Mian isä ei kuitenkaan voi saada enempää lapsia syövän vuoksi, ja näin ollen Mia saa tietää isänsä olevan pienen Euroopassa sijaitsevan maan, Genovian, ruhtinas ja Mia on ainoa kruununperillinen. Miaa voi pitää ehkä hieman typeränä, ettei hän ole 14 ikävuotensa aikana saanut missään kohtaan selville isänsä oikeaa identiteettiä. Mia onkin ehkä hieman naiivii ja välttelee konflikteja, mutta jo ensimmäisen kirjan aikana hän kasvaa ja oppii pitämään puoliansa. Mia on myös pesco-vegetaristi, puolustaa eläinten oikeuksia ja tukee Green Peacea.

Pidän myös kirjan kirjoitustavasta, jolloin luemme ikään kuin Mian päiväkirjamerkintöjä.  Erittäin moni henkilöhahmo on minulle myös hyvin tärkeä ja heidän kasvuaan on ihana seurata, varsinkin näin lukiessa kun tietää mihin tarina vie heidät niin tekee aivan uusia huomioita. Ylipäätänsä prinsessapäiväkirjat on hauska ja rentouttava kirja hieman erilaisista mutta toisaalta aivan normaaleista teini-iän draamoista.

En tiedä vielä, tulenko tekemään muista sarjan osista erikseen postausta, riippuu onko aikaa tai erityistä tarvetta puhua jostain sarjan osasta.

Ps. Kirjojen pohjalta tehdyt elokuvat ovat ikuisia inhokkejani. Ne ovat ihan hauskoja elokuvia, mutta olen heti niin ärtynyt, kun alan vertailemaan kirjoihin (mitä en pysty olla tekemättä).







17. tammikuuta 2019

Tyttösi sun - Meredith Russo

https://www.karisto.fi/sivu/tuote/?id=2167488
Tyttösi sun
Meredith Russo
Karisto, 2018
If I Was Your Girl, 2016
Kovakantinen, 344 sivua

Takakansi:

Sukupuolensa korjannut Amanda Hardy vaihtaa koulukiusaamisen takia kotikaupunkia ja lukiota. Uudessa koulussa hän aikoo pitää taustansa salassa ja opiskella ahkerasti, jotta voisi lukion jälkeen jättää Tennesseen ahdistavat pikkukaupungit lopullisesti taakseen ja suunnata yliopistoon New Yorkiin tai Bostoniin. Uusiin koulukavereihinsa tutustuessaan Amanda huomaa, että yhdellä jos toisella on jotain salattavaa... ja sitten hän kohtaa Grantin, jonka kanssa Amanda haluaisi jakaa kaiken. Mutta ymmärtäisikö Grant?


Mitä mieltä olin?

Tyttösi sun kertoo tärkeän tarinan transsukupuolisen naisen elämästä ja kirjallisuuteen kaivattaisiinkin lisään muitakuin cissukupuolisia hahmoja. Amanda on aidon tuntuinen ja hyvin kirjoitettu päähenkilö, jonka ajatuksia ja tarinaa mielellään lukee. Muiden hahmojen kohdalla taas petyin, sillä suurin osa tuntui hyvin latteilta, vaikka saivatkin vähän lisää rakennetta kirjan loppua kohden. Hahmojen välisten suhteiden luomiseen ei minusta keskitytty tarpeeksi ja ne tuntuivat vähän epäuskottavilta, sillä olisin kaivannut enemmän paremmin luotua pohjaa hahmojen kanssakäymiselle. Jotenkin kirjan alku oli hyvin töksähtävä.

Juoneltaan kirja ei ollut kovin yllättävä, mutta se piti otteessaan - varsinkin takaumat olivat hyvä lisä kirjaan - ja kertoi nuoren tarinan kohti vahvempaa itseäään. Vaikka en Amandan kamppaluihin pysty itse samaistumaan, hänen tarinansa kosketti.

Tärkeintä on muistaa, kuten kirjailijakin lopussa sanoi, että tämä on vain yhden hahmon tarina eivätkä muiden muistuta sitä välttämättä lainkaan.