Prinsessapäiväkirjat - Meg Cabot

https://www.goodreads.com/book/show/16147642-prinsessap-iv-kirjat

Prinsessapäiväkirjat

Prinsessapäiväkirjat 1. osa

Meg Cabot

WSOY, 2001

The Princess Diaries, 2000

Kovakantinen, 215 sivua

Takakansi:

Miten hopealautasella tarjottu unelma voi maistua kitkerältä? Tätä miettii Mia Thermopolis, tavallinen tyttö New Yorkista. Hän on juuri saanut kuulla olevansa Genovian prinsessa.

Tähän asti Mian haaveina ovat olleet vain helpommat algebran läksyt ja luokkatoveri Josh. Nyt pitäisi alkaa opetella hovitapoja ankaran isoäidin johdolla.

Kuumeneeko sininen veri? Voittaako juureva arki hovin loiston? Saako prinsessa prinssinsä? Näihin kysymyksiin vastaa riemastuttava Prinsessapäiväkirjat.

Mitä mieltä olin? 

Prinsessapäiväkirjat-sarja on ikuisia suosikkejani ja päätin nyt tänä vuonna lukea sarjan uudestaan (tai ainakin alkuperäiset 10 osaa). 

Prinsessapäiväkirjat aloittaa tarinan Miasta, joka on aika tavanomainen teinityttö New Yorkista: hän ei ole suosittu koulussa, on reputtamassa algebran ja haaveilee poikaystävästä. Mian isä ei kuitenkaan voi saada enempää lapsia syövän vuoksi, ja näin ollen Mia saa tietää isänsä olevan pienen Euroopassa sijaitsevan maan, Genovian, ruhtinas ja Mia on ainoa kruununperillinen. Miaa voi pitää ehkä hieman typeränä, ettei hän ole 14 ikävuotensa aikana saanut missään kohtaan selville isänsä oikeaa identiteettiä. Mia onkin ehkä hieman naiivii ja välttelee konflikteja, mutta jo ensimmäisen kirjan aikana hän kasvaa ja oppii pitämään puoliansa. Mia on myös pesco-vegetaristi, puolustaa eläinten oikeuksia ja tukee Green Peacea.

Pidän myös kirjan kirjoitustavasta, jolloin luemme ikään kuin Mian päiväkirjamerkintöjä.  Erittäin moni henkilöhahmo on minulle myös hyvin tärkeä ja heidän kasvuaan on ihana seurata, varsinkin näin lukiessa kun tietää mihin tarina vie heidät niin tekee aivan uusia huomioita. Ylipäätänsä prinsessapäiväkirjat on hauska ja rentouttava kirja hieman erilaisista mutta toisaalta aivan normaaleista teini-iän draamoista.

En tiedä vielä, tulenko tekemään muista sarjan osista erikseen postausta, riippuu onko aikaa tai erityistä tarvetta puhua jostain sarjan osasta.

Ps. Kirjojen pohjalta tehdyt elokuvat ovat ikuisia inhokkejani. Ne ovat ihan hauskoja elokuvia, mutta olen heti niin ärtynyt, kun alan vertailemaan kirjoihin (mitä en pysty olla tekemättä).

Tyttösi sun - Meredith Russo

https://www.karisto.fi/sivu/tuote/?id=2167488

Tyttösi sun

Meredith Russo

Karisto, 2018

If I Was Your Girl, 2016

Kovakantinen, 344 sivua

Takakansi:

Sukupuolensa korjannut Amanda Hardy vaihtaa koulukiusaamisen takia kotikaupunkia ja lukiota. Uudessa koulussa hän aikoo pitää taustansa salassa ja opiskella ahkerasti, jotta voisi lukion jälkeen jättää Tennesseen ahdistavat pikkukaupungit lopullisesti taakseen ja suunnata yliopistoon New Yorkiin tai Bostoniin. Uusiin koulukavereihinsa tutustuessaan Amanda huomaa, että yhdellä jos toisella on jotain salattavaa... ja sitten hän kohtaa Grantin, jonka kanssa Amanda haluaisi jakaa kaiken. Mutta ymmärtäisikö Grant?

Mitä mieltä olin?

Tyttösi sun kertoo tärkeän tarinan transsukupuolisen naisen elämästä ja kirjallisuuteen kaivattaisiinkin lisään muitakuin cissukupuolisia hahmoja. Amanda on aidon tuntuinen ja hyvin kirjoitettu päähenkilö, jonka ajatuksia ja tarinaa mielellään lukee. Muiden hahmojen kohdalla taas petyin, sillä suurin osa tuntui hyvin latteilta, vaikka saivatkin vähän lisää rakennetta kirjan loppua kohden. Hahmojen välisten suhteiden luomiseen ei minusta keskitytty tarpeeksi ja ne tuntuivat vähän epäuskottavilta, sillä olisin kaivannut enemmän paremmin luotua pohjaa hahmojen kanssakäymiselle. Jotenkin kirjan alku oli hyvin töksähtävä.

Juoneltaan kirja ei ollut kovin yllättävä, mutta se piti otteessaan - varsinkin takaumat olivat hyvä lisä kirjaan - ja kertoi nuoren tarinan kohti vahvempaa itseäään. Vaikka en Amandan kamppaluihin pysty itse samaistumaan, hänen tarinansa kosketti.

Tärkeintä on muistaa, kuten kirjailijakin lopussa sanoi, että tämä on vain yhden hahmon tarina eivätkä muiden muistuta sitä välttämättä lainkaan.

Kajo - Elina Pitkäkangas

http://www.myllylahti.fi/kirjat/lasten-ja-nuortenkirjat/kajo-detail

Kajo
Kuura 2.osa
Elina Pitkäkangas
Myllylahti, 2017
Kovakantinen, 340

Takakansi:

Ihmissusimyyttejä omaleimaisesti käsittelevä Kajo jatkaa synkän romanttista tarinaa, jossa suurimpia petoja eivät ole hukat vaan ihmiset itse. Tapahtumien kärjistyessä koulumaailma jää taakse ja urheilukentän valot korvautuvat korpimetsän hämärälllä

18-vuotias Inka Lavaste on onnistunut suojelemaan perhettään, mutta joutunut maksamaan valinnoistaan hirvittävän hinnan. Toukokuun hukkaterrorin tuhoisat tapahtumat varjostavat Kuurankeron pikkukaupunkia, eivätkä uudet täydenkuun yöt yhdessä kokematton teinihukan kanssa suju kivuttomasti. Pahinta kaikessa on epätietoisuus parhaan ystävän, Aaron Matsonin, kohtalosta. Voiko poika olla yhä hengissä? Kun lykantropian torjumiseen erikoistunut Jahti kiristää turvallisuussäännöksiään, ei Inka kykene enää pakenemaan tekojensa seuraksia. Alkaa taistelu ylivoimaa, petoksia ja täydenkuun kutsua vastaan. 

Mitä mieltä olin?

Kajo aloitti kertomalla, mitä Inka ja Aaron olivat tahoillaan tehneet viimeiset parin kuukauden ajan. Inka yritti huolehtia pikkuveljestään Tuukasta, Dukesta, jolla oli edessään elämänsä toinen täysikuu ihmissutena. Hän uhrasi veljensä vuoksi ihmishenkiä, mikä on tietysti ristiriitaista mutta itse taas ymmärrän Inkaa. Kuka ei yrittäisi tehdä kaikkensa tärkeimpien ihmistensä eteen, vaikka se ei olisi aina oikein? Aaron taas yritti selviytyä muurien takana paeten Jahtia hukkatyttöystävänsä Matleenan kanssa. Aaron ja Matleena eivät parina oikein sytyttäneet ensimmäisessä kirjassa enkä tässä toisessakaan niin innoissani ole heistä. Olivathan he ihan söpöjä yhdessä, mutta edelleen välillä ärsyttävän lapsellisia ja mustasukkaisia.

Hieman jäi harmittamaan se, että olisin halunnut tutustua paremmin Duken hahmoon, mutta hän jäi edelleen aika syrjään tarinassa. Uusia, erilaisia hahmoja kuitenkin saatiin oikein monta tässä osassa ja oli mielenkiintoista tutustua "turvallisesta" Kuurankerosta eroavaan maailmaan - Jahtiin, Werecareen ja ylipäätänsä hukkiin.

Nautin Inkan luvuista ensimmäisessä osassa enemmän kuin Aaronin, mutta tällä kertaa he olivat tasaväkisiä. Molemmilla tapahtui kiinnostavia asioita eikä tylsistyttänyt missään kohtaan. Erästä juonenkäännettä olin epäillyt jo ensimmäisen kirjan lopussa ja olin niin innoissani, kun osuin oikeaan.

Kajo oli vahva ja onnistunut toinen osa sarjassa enkä malta odottaa viimeisen osan lukemista!

VUOSI 2018

En tiedä, mihin vuosi 2018 kului. Tapahtui kaikkea ja yhtäkkiä en saanut luettua oikein mitään. Kuitenkin ne 19 teosta, jotka sain luettua eivät pettäneet eli sain mitä hainkin kirjalta, mutta joidenkin kohdalla yllätyin positiivisesti. Erityisiä suosikkejani viime vuoden lukemistani ovat Elina Rouhiaisen Aistienvartija  ja Elina Pitkäkankaan Kuura. 

Eräs kirja, josta en tullut kirjoittaneeksi arvostelua oli Angie Thomaksen Viha jonka kylvät (The Hate U Give, 2017). Se on tärkeä teos, joka fiktiivisellä tarinalla avaa järkyttävän todellista maailmaa: Yhdysvaltojen mustien asemaa ja poliisien vakavia virkavirheitä. Tulen luultavasti suosittelemaa ntätä kirjaa monelle. Löysin sen myös alennuksesta tässä vuoden alussa, joten saatan itsekin lukea toistamiseen ja lainata äidilleni, jolle olen viime aikoinan antanut kirjoja omasta hyllystäni. 

Elokuvaa ei käsittääkseni Suomen teattereihin tullut, mutta enköhän sen jostain löydä katsottavaksi.

Tänä vuonna yritän oikeasti kerrankin keskittyä lukemiseen, koska se auttaa omaan jaksamiseeni ja hyvinvointiini enemmänkin kun olen ymmärtänyt. Goodreadsiin laitoin nyt kolmatta vuotta peräkkäin lukutavoitteekseni 25 teosta (huomioiden etten laske lukemiani manga-pokkareita siihen). 2017 saavutin sen tavoitteen tarkalleen, viime vuonna jäi tosiaan se kuusi teosta ja nyt toivon jopa pääseväni sen yli. Katsotaan, mitä käy. 

Kuura - Elina Pitkäkangas

http://www.myllylahti.fi/kirjat/lasten-ja-nuortenkirjat/kuura-detail

Kuura
Kuura 1.osa
Elina Pitkäkangas
Myllylahti, 2016
Kovakantinen, 353 sivua

Takakansi:

Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä, Nykypäivän Suomeen sijoittuvassa kertomuksessa pedon ja ihmisen kahtiajako on pelkkä veteen piirretty viiva.

Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä - etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen  Matleena.


Mitä mieltä olin?

Tähän kirjaan kesti itselläni hetki päästä mukaan ja saada maailmasta kiinni, mutta alun hämmennyksen jälkeen olin niin uppoutunut.  Puhekielisyys on itselleni myös hieman kompastuskivi ja aiheutti lukemiseen ensin nihkeyttä, mutta sekin helpotti totuttuani siihen.

Päähenkilöt, Inka ja Aaron, olivat kiinnostavia ja yllättävän erilaisia, mitä muissa ya-kirjoissa olen tavannut. He olivat raivostuttavan teinimäisiä välillä omaan makuuni, mutta he olivat myös tavallaan hyvin aitoja. Jään odottamaan, miten paljon hahmot kasvavat trilogian seuraavissa osissa. Kirjan romanttisille suhteille en lämmennyt ainakaan vielä.

En tiedä, mitä luulin tältä kirjalta, mutta en tätä. Olin koko ajan hämmentynyt, yllättynyt ja järkyttynyt - hyvällä tavalla. Varsinkin lopetus, en tiedä mitä sanoa enkä tiedä mitä odottaa seuraavaksi.

Tämä oli yksi yllätysuosikkikirjoistani tältä vuodelta ja erittäin raikas tuulahdus. Ei ehkä jokaisen makuun, mutta kannatan kirjaan tarttumista kovasti.

+Kansi on niin kaunis, ihan senkin vuoksi ostin aikoinaan kirjan alennuksesta, vaikken ollut koko kirjaa lukenut.

Kepler62 - Timo Parvela, Bjørn Sortland, Pasi Pitkänen

Kepler62

Timo Parvela, Bjørn Sortland, Pasi Pitkänen (kuvittaja)

Ajattelin kirjoittaa lapsille suunnatusta Kepler62 -sarjasta kokonaisuutena, sillä sain viimeisen osan  luettua tuossa marraskuun alussa (unohdin kirjoittaa tämän tekstin puhtaaksi silloin). Päädyin itse sarjaa lukemaan etsiessäni kirjaa lahjaksi kymmenen vuotta täyttävälle pikkuveljelleni ja olenkin ostanut hänelle kaikki osat lukuunottamatta sarjan toista osaa, jonka hän itse osti tykästyessään ensimmäiseen kirjaan.

Kirjasarja lähti mielenkiintoisesti liikkeelle ja kirjoitustyylikin oli molemmilla kirjailijoilla sujuvaa. Sarja eteni nopeatempoisesti eikä asioita jääty turhaan kuvailemaan monen sivun ajaksi.

Sarja oli hyvin jännittävä, jopa minun mielestäni välillä ihan hiukan pelottava, sillä jotkin kohtaukset olivat mielestänyt yllättävän raakoja lastenkirjasarjaan. Jokainen kirja (paitsi viimeinen) loppui aina cliffhangeriin, mikä pakotti tarttumaan seuraavaan osaan mahdollisimman pian. En ole lastenkirjallisuutta kovinkaan paljon lukenut, oma lukemiseni alkoi kunnolla vasta ala-asteen viimeisillä luokilla ja siirryn aika nopeasti ya-kirjallisuuteen ja joihinkin klassikoihin tutustuin jo, kun pääsin ylä-asteelle. Heikoin tuntemuksenikin perusteella uskallan väittää Kepler62-sarjaa erittäin onnistuneeksi lastenkirjasarja, joka oikeasti innostaa lukemaan.

Kirjasarjassa on vakavia ja tärkeitä aiheitakin käsitelty. Esimerkiksi hahmot ovat eri taustaisia, erimaalaisia ja Kepler62-planeetan asukkaat tuovat näin esiin vieraan kohtaamista, hyväksymistä ja kunnioittamista. Sarjan naispäähenkilö Marie oli vahva ja itsenäinen. Nuorten veljesten välinen rakkaus oli taas ihanan koskettavaa ja aitoa eikä heitä kuvattu pelkästään stereotypisenä "pojat on poikia" -kuvailulla, vaan hekin uskalsivat olla herkkiä. Itseäni ehkä häiritsi pienoinen romantiikan "pakottaminen" kirjaan, joka oli tietysti heteronormatiivista.

Kepler62-sarja sai myösjatkoa, ja odotankin nyt, että veljeni muistaisi tuoda sen uuden sarjan ensimmäisen osan vihdoin minulle luettavaksi. Sarja ylipäätänsä on loistava valinta koukuttaa lapsi lukemaan, varoittaisin kyllä silti hieman kirjan pienoisesta väkivaltaisuudesta, mutta myös vanhemmallekin rentouttavaksi lukemiseksi. Itse ainakin nautin kovasti.

+ Pasi Pitkäsen kaunis kuvitus oli ehdottomasti hyvä lisä kirjoihin.

Kirja yksi: Kutsu

WSOY, 2015

Kovakantinen, 128 sivua

Kirja kaksi: Lähtölaskenta

WSOY, 2015

Kovakantinen, 200 sivua

Kirja kolme: Matka

WSOY, 2016

Kovakantinen, 168 sivua

Kirja neljä: Pioneerit

WSOY, 2016

Kovakantinen, 144 sivua

Kirja viisi: Virus

WSOY, 2017

Kovakantinen, 200 sivua

Kirja kuusi: Salaisuus

WSOY, 2017

Kovakantinen, 200 sivua