Runkkarin käsikirja - Ina Mikkola

 

Runkkarin käriskirja

kasvata pornolukutaitoasi ja seksuaalista älykkyysosamäärääsi

Ina Mikkola

Into, 2020

E-kirja / äänikirja

Runkkarin käsikirja tarjoaa työkaluja seksuaalisen itse­tunnon kasvattamiseen, oman kehon tutkimiseen ja hyväksyntään, kommunikaatiotaitojen kehittämiseen seksikumppanien kanssa, sekä vinkkejä pornon monipuo­liseen ja vastuulliseen kuluttamiseen.

Kirjan äänenä on toimittaja Ina Mikkola, joka fakta­tiedon lisäksi jakaa teoksessa paitsi omia kokemuksiaan myös muiden ihmisten kohtaamisista saatuja oivalluksia seksistä, seksuaalisuudesta ja pornosta. Hän on haastatellut kirjaa varten niin kehopositiivisuusaktivisteja kuin seksipositiivisuuden puolestapuhujia.

Seksuaalisuuteen liittyvät ajatusmallit ja käytännöt ovat taitoja, joita voi kehittää koko elämänsä ajan. Kir­jassa pureudutaankin siihen, mitä seksuaalinen älykkyys­osamäärä tarkoittaa käytännössä ja miten kukin meistä voi sitä kasvattaa. Nautinnon ytimessä on aina oma aja­tusmaailma.

Pornon ollessa yksi suurimmista medioista, tarjoaa Runkkarin käsikirja siitä ensikäden tietoa. Teos kas­vattaa pornolukutaitoa ja sitä myöten mahdollisuuksia saada enemmän irti niin masturboinnista kuin seksistä. Vaikka ei edes kuluttaisi pornoa, on sitä mediana tärkeä ymmärtää.

Selkeää ja informatiivista rakennetta rytmittää värik­käät Alessandra Bernardin kuvitukset, jotka antavat teok­selle toisen ulottuvuuden.

Suorapuheinen ja visuaalisesti upea teos on tarkoitettu kaikille oman elämänsä runkkareille, jotka haluavat tutus­tua seksuaalisuutensa ja oppia lisää seksistä ja pornosta.

Vaikka kirja on suunnattu erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille, sopii se kaikille aiheesta kiinnostuneille – iästä, taustasta, sukupuolesta ja seksuaalisestasuuntautumisesta riippumatta.

Mitä mieltä olin?

Runkkarin käsikirja on kattava kirja seksuaalisuudesta ja pornosta, joka käsittelee aiheita myös heteronormatiivin ulkopuolelta. Mielenkiintoisinta kirjassa onkin WhatsApp-keskustelut, joissa eri taustaiset ihmiset keskustelevat omasta suhtautumisesta seksuaalisuuteen, seksiin, kehoon ja muihin aiheihin, sekä tietysti niihin liittyvistä ennakkoluuloista.  Itselleni kirja ei kovin paljoa uutta tietoa tarjonnut, mutta sai kyllä ajattelemaan ja pohtimaan eri asioita sekä myös samaistumisen kokemuksia. 

Myönnän, etten ole itse oikeastaan ikinä katsonut pornoa, joten tietämykseni perustuu ainoastaan Ina Mikkolan Ina <3 porno -ohjelmaan. Runkkarin käsikirjan porno-osio sisältävää kattavan tietopaketin pornosta, vastaten esimerkiksi kysymyksiin pornon vastuullisuudesta, joten pornonkuluttajille tämä olisi varmasti erittäin hyödyllistä luettavaa ja opittavaa.

Varoittaisin henkilöä, kenelle Ina Mikkola ei ole tuttu, että kirjan kielestä löytyy välillä paljon kirjailijalle tyypillisiä sanoja ja sanontoja. Itselleni ne ehkä särähtivät välillä korvaan, sillä nautin eniten kirjakielestä lukiessa, mutta toisaalta toivat myös kirjaan haluttua sävyä ja tunnelmaa. Teoksen voi helposti ahmaista äänikirjana, jossa Ina Mikkola on lukijana. Kirjailija itse vaikuttaa juurikin oikealta valinnalta tähän, sillä hän osaa lukea tekstin eloon. 

Toivon mukaan Runkkarin käsikirja päätyy murtamaan tabuja ja vapauttaa ihmisiä puhumaan seksistä, seksuaalisuudesta avoimemmin huomioiden muunkin kuin heteronormatiivisen näkökulman.

Kansikuva: https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/runkkarin-kasikirja-kasvata-pornolukutaitoasi-ja-seksuaalista-alykkyysosamaaraasi/

Kaarnan kätkössä - Sini Helminen

Kaarnan kätkössä

Väkiveriset 1

Sini Helminen

Myllylahti, 2017

Kovakantinen, 220 sivua

Bling. Yksi känninen kännykkäkuva ja Pinjan elämä on pilalla. Poikaystävä ja kympin koenumerot ovat historiaa, ja nipottava äiti pakottaa hänet kesätöihin. Puistohommissa Pinja kohtaa erikoisen Virven, pihkantuoksuisen punapään, jota kohtaan hän tuntee selittämätöntä vetoa. Pinjan on kuitenkin vaikea päästää ketään lähelleen, sillä hän kantaa selässään varjeltua salaisuutta, jonka juurista hänen on pakko saada tietää enemmän.

Pinjaa kiusaavat hallusinaatiot Tuulia-nimisestä tytöstä, joka inttää hänen suonissaan virtaavan metsänväen verta. Sitten kuvioihin ilmestyy vielä komea nahkatakkipoika, joka häikäisee Pinjan niin, ettei hän huomaa tämän silmien punaista vivahdetta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Kaarnan kätkössä aloittaa neliosaisen reaalifantasiasarjan Väkiveriset, jossa kotimainen mytologia tunkeutuu elävänä ja kihelmöivänä nuorten arkeen. Jännitys ja romantiikka punoutuvat huumorin säikeisiin. Sarja on suunnattu yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille.

Mitä mieltä olin?  

Olen halunnut lukea Sini Helmisen teoksia siitä lähtien, kun olen alkanut seuraamaan hänen ja Elina Pitkäkankaan For YA -kanavaa Youtubessa. Tämän kirjan taisinkin kerran yllättäen löytää alennuksesta jostain kirjakaupasta, josta sen ostin omakseni. 

Omasta mielestäni kirja lähti hieman hitaasti liikkelle enkä meinannut aluksi saada otetta tarinasta tai hahmoista. Myös puhekielen lukeminen on itselleni aina hieman kynnys, vaikka se tuokin omanlaista sävyään kirjaan. Kuitenkin päästyäbu yli puoleen väliin kirjassa mielenkiintoni heräsi ja tarina vei mukanaan, kun mukaan liittyi lisää mytologisia hahmoja ja pääsi tutustumaan entistä paremmin maailmaan. Itse henkilökohtaisesti olen viime vuosina nauttinut kovasti suomalaisten (YA-)kirjailijoiden romaaneista, jotka sijoittuvat Suomeen ja joissa on mukana fantasiaelementtejä.

Erityistä kiitosta kirja saa myös naispääparillaan, joka uskottava ja ihana. Myös päähenkilö Pinjan lähipiirin suhtautumista naispariin kuvataan useammassa kohtaa, joka on samaistuttavaa monelle seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvalle nuorelle. Tarinaan liittyi myös sukusalaisuuksia, joita on aina kutkuttava lukea. 

Loppujen lopuksi Kaarnan kätkössä oli helppolukuinen ja viihdyttävä YA-romaani. Kirjan seuraavissa  osissahan on jokaisessa eri päähenkilö ja eri teema pohjautuen suomalaiseen mytologiaan, mutta kuulemma kirjojen pitäisi lopulta jollain lailla nivoutua yhteen. Aionkin siis tarttua seuraavaan osaan heti kun ehdin, sillä onnistuin juuri hankkimaan senkin hyllyyni! 

Kansikuva ja kirjan kuvaus: https://www.myllylahti.fi/kirjat/scifi/kaarnan-kaetkoessae-detail

Tulen perillinen - Sarah J. Maas

Tulen perillinen

Throne of Glass 3

Sarah J. Maas

Gummerus 2018

Heir of Fire, 2014

Celaena Sardothien on selvinnyt hurjista taisteluista ja musertavista sydänsuruista, mutta hän on joutunut maksamaan siitä kovan hinnan. Celaena on rikki ja haluaisi nyt vain kostaa rakkaan ystävänsä kuoleman. Sen sijaan hänen täytyy matkustaa kauas toiseen maahan ja kohdata totuuksistaan synkin, joka voi muuttaa hänen elämänsä iäksi. Vain Celaena voi päättää, onko hän kuningatar vai petturi…

Samaan aikaan julmat, hirviömäiset joukot kerääntyvät koolle ja valmistautuvat taisteluun. Nujertaakseen vastustajansa Celaenan täytyy taistella sekä omia demoneitaan että sitä pahaa voimaa vastaan, joka on pääsemässä nyt valloilleen. Jos Celaena onnistuu, tulee hänestä Adarlanin suurin uhka.

Mitä mieltä olin? (mahdollisia pieniä spoilereita)

En ole suoraan sanottuna täysin varma, miten olen päätynyt tämän sarjan kanssa jo kolmannen osan loppuun saakka. Luin ensimmäisen osan jo parisen vuotta sitten, mutta se ei houkutellut minua kunnolla tarttumaan seuraavaan osaan. Luinkin toisen osan vasta tässä kesän lopulla ja sekin tuntui hieman jumittavan, mutta sai minut kuitenkin hieman kiinnostuneeksi, mitä seuraavaksi on luvassa. 

Tulen perillinen -kirja alkoi omasta mielestäni hitaasti. Henkilöhahmoja, joiden näkökulmaa seurataan, on liikaa. Osittain ymmärrän tarpeen kertoa, mitä kotimaassa tapahtuu, kun päähenkilö Celaena on toisella mantereella. Itseäni kuitenkin lähinnä kiinnosti Celaenan näkökulma eikä yhtään Chaolin tai Dorianin sekoilut kotimaassa Heidän lisäksi kerrotaan täysin uuden hahmon noita Manon Mustanokan näkökulmasta muualla. Hänen lukunsa eivät kunnolla kytkeytyneet yhteen muiden kanssa, joten ne olivat lähinnä pohjustusta tulevia kirjoja varten. Manon oli kuitenkin kiinnostava hahmo ja lopulta jaksoin lukea hänen lukujaan paremmin kuin Chaolin ja Dorianin. 

Toiset kaksi uutta tärkeää hahmoa ovat Celaenan serkku Aedion ja haltiaprinssi Rowan, jotka toivat tarvittavaa piristystä sarjalle. Ehkä syynä on se, että ensimmäisen kirjan lukemisesta on niin kauan, etten saanut Chaolin tai Dorianin hahmoista kiinni. Ainoata romantiikkaa sarjassa toi Dorian ja parantaja Sorscha, mutta sekin oli hyvin heikko säe juonessa ja tuntui hyvin turhalta täytteeltä sivuille. 

Kuten mainitsin, Celaenan seuraaminen Wendlynissä kiinnosti kirjan alussa, kun hän kamppali ystävänsä kuoleman, menneisyytensä ja itsensä hyväksymisen kanssa. Celaena, tai Aelin, alkaa harjoittelemaan haltiavoimiansa Rowanin kanssa ja on mukava seurata, miten pikkuhiljaa saamme lämmetä Rowanin hahmolle. Loppu imaisi minut otteeseensa, kun vaarat ja taistelut alkoivat vyöryä Celaenan ja Rowanin päälle Wendlynissä. 

Aion tarttua seuraavaan kirjaan, hieman kuitenkin peläten senkin sisältävän turhaa pohjustusta tulevaa varteen. Tiettyjä isoja käännekohtia on jo 3 kirjan varrella ehtinyt tapahtuvan, mutta sarjassa on kuitenkin 7 kirjaa. 

Kansikuva ja kirjan kuvaus: https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512407323/throne-of-glass-tulen-perillinen/

Usvatuulen valtakunta - Sarah J. Maas

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512418558/usvatuulen-valtakunta/#

Usvatuulen valtakunta

Valtakunta 2
Sarah J. Maas
Gummerus, 2020
A Court of Mist and Fury

Haltioita uhannut vaara on voitettu, mutta hintana oli Feyren ihmisyys. Kuolemattomuus ei ole lievittänyt Feyren tuskaa. Hän joutui uhraamaan liian paljon pelastaakseen Tamlinin, sydämensä valitun.

Tatuointi Feyren kädessä muistuttaa sopimuksesta, jonka hän teki pelätyn Yön ylivaltiaan kanssa. Hänen on pidettävä lupauksensa, vaikka se repisi hänen sydämensä kahtia. Haltioiden ja ihmisten maailma on kuitenkin tuhon partaalla. Jos Feyre haluaa pelastaa kaikki rakkaansa, hänen on päätettävä, kuka hän todella on – ja otettava haltuunsa voima, joka hänessä piilee.

Mitä mieltä olin?

Suoraan sanottuna en aikonut alunperin tarttua tähän kirjan, sillä sarjan ensimmäinen osa ei sytyttänyt kunnolla ja loppui sellaiseen pienoiseen "loppu hyvin, kaikki hyvin" -tunnelmaan. En tiennyt, halusinko lukea seuraavien kirjojen ajan, miten pääparia väkisin erotetaan uusien uhkien vuoksi. Luin kuitenkin pari arvostelua tästä kirjasta, jossa mainittiin sen menevän aivan eri suuntaan kuin olisi uskonut.

Kirjan alussa käsiteltiin, miten aikaisemmat tapahtumat vaikuttivat Feyreen ja hänen elämäänsä, ihmissuhteisiin, minkä näin positiivisena asiana. Feyre oli murtunut ja draumatisoitunut asioista eikä kirjailija painanut sitä villaisella. Tämä antoi hyvän kaaren Feyren hahmolle, joka kasvoi kirjan aikana paljon, kun hän joutui selvittämään kuka hän oli nyt ja mitä hän oikein halusi kuolemattomalta elämältään. 

Alun toinen ongelma oli myös sopimus Rhysandin, Yön ylivaltiaan kanssa, joka pakotti Feyren Yön valtakuntaan viikoksi kerran kuussa. Rhysand oli hyvin kiehtova hahmo ja voitti minun sydämeni ainakin jo heti alkuun - hän oli paljon syvempi kuin odotin eikä kliseinen paha poika, joka halusi tytön vuoksi olla parempi. Itse pelkäsinkin kamalaa, pitkäveteistä kolmiodraamaa, mutta sitä ei tapahtunut. Pikemminkin Feyre selvittäessään itseään joutui myös pohtimaan suhdettaan Tamliniin ja sopimustaan Rhysandin kanssa. Yön valtakuntaan joutuessaan Feyre tutustui myös moniin uusiin hahmoihin ja heidän hyvin kirjoitettuihin taustatarinoihinsa, jotka heijastuivat nykyisessä käytöksessä. 

Vaikka muutamia kliseisiä asioista kirjassa oli, se kuitenkin onnistui yllättämään positiivisesti. Lopetus sai minut ainakin odottamaan innolla, mitä seuraavassa osassa mahtaakaan olla luvassa. 

Lähikaupan nainen - Sayaka Murata

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512418206/lahikaupan-nainen/

Lähikaupan nainen
Sayaka Murata
Gummerus, 2020
コンビニ人間, 2016
E-kirja/Äänikirja, 127 sivua

Keiko on 36-vuotias. Hänellä ei ole koskaan ollut poikaystävää, ja hän on ollut töissä samassa tokiolaisessa lähikaupassa 18 vuotta. Hänen perheensä toivoo, että hän löytäisi kunnon työn. Ystävät kummastelevat, miksi hän ei mene naimisiin. Mutta Keiko itse tietää, mikä hänet tekee onnelliseksi. Lähikaupasta ja sen joka päivä toistuvista askareista hän on löytänyt rauhan ja elämänsä tarkoituksen.

Lähipiirille ei kuitenkaan kelpaa, että naimaton nainen tyytyy täyttämään kaupan hyllyjä. Paine kasvaa löytää uusi työ – ja vielä pahempaa, aviomies – jolloin Keikon täytyy turvautua epätoivoisiin tekoihin.



Mitä mieltä olin?

Lähikaupan nainen on katsaus Japanin yhteiskuntaan, miten ura määrittää elämän ja millaisia odotuksia naisiin kohdistuu. Mitä on normaali elämä? Se on tärkeä kysymys koko kirjan ajan ja päähenkilö Keiko yrittää toisten puheiden perusteella antaa omasta elämästään normaalin kuvan, jottei joutuisi häirityksi. Kirja osuukin hyvin sen ytimeen, ettei kukaan voi määrittää normaaliutta kenellekään toiselle. Tarina saa ajatteleman, miten jokaista työtä pitäisi arvostaa ja antaa ihmisten löytää oma tiensä onneen. Vaikka itse näin yritän ajatella, en usko, että kovinkaan moni meistä voisi tutullensa täysin neutraalisti sanoa, että on kunnioitetavaa tehdä töitä "pelkkänä" kassamyyjänä koko ikänsä, jos on mahdollisuus kouluttautua tai päästä "parempiin töihin". Mielikuvat paremmista aloista ovat iskostuneet päähämme, vaikka emme haluaisi.

Kirja on lyhyt ja helposti luettava, eikä tarina näin tunnu liian venytetyltä. Itse tosin kuuntelin noin puolet siitä vaihdellen Storytelissä päivän mittaan, miten itselle sopia edetä. Keikon voisi kirjan perusteella ajatella autismikirjoon kuuluvaksi hänen mainitessa, miten ei ymmärrä tiettyjä sosiaalisia tilanteita ja matkii toisten käyttäytymistä ollaakseen "normaalimpi". Oli Keiko autismikirjoon kuuluva tai ei, se ei vähennä kirjan sanomaa. Se on lukemisen arvoinen ja antaa kurkistuksen yhteiskuntaan, josta ei ainakaan suomenkielisessä mediassa usein puhuta.

Veren ja luun lapset - Tomi Adeyemi

https://otava.fi/kirjat/veren-ja-luun-lapset/

Veren ja luun lapset
Orïsha 1
Tomi Adeyemi
Otava, 2019
Children of blood and bone, 2018
Kovakantinen, 558 sivua

Zélie muistaa, kuinka Orïshan maat humisivat magiaa. Yhdet sytyttivät tulia, toiset houkuttelivat aaltoja - ja Zélien äiti kutsui kuolleiden sieluja. Kaikki muuttui sinä yönä, kun magia katosi. Julman kuninkaan käskystä Zélien äiti tapettiin ja hänen kansansa jätettiin vaille toivoa.

Nyt Zéliellä on mahdollisuus tuoda magia takaisin. Karanneen prinsessan ja oman veljensä avulla Zélien on voitettava nopeudessa ja oveluudessa prinssi, joka haluaa tuhota kaiken lopullisesti.

Orïshan maat ovat täynnä vaaroja, mutta suurin vaara piilee Zéliessä itsessään. Hän kamppailee hallitakseen voimiaan - ja vastustaakseen vihollista, joka vetää häntä oudosti puoleensa.

Mitä mieltä olin? 

Tämä kirja kiinnosti minua kovasti heti, kun kuulin siitä ja hankin sen käsiini jo viime syksynä kirjan ilmestyessä. Alkuun luin hyvin nopeasti, sillä tarina oli kiinnostava ja halusin päästä tutustumaan hahmoihin lisää.  Kuitenkin noin 100 viimeisen sivun kohdalla tuli äkillinen tauko kirjan kanssa, kun alkoi suuresti häiritsemään yhden hahmon kehityssuunta enkä odottanut viimeisten sivujen enää yllättävän minua. Lopulta kuin näin keväällä tartuin uudestaan kirjaan, niin loput sivut eivät sinällänsä pettäneet minua ja jopa yllätyin.

Romantiikka oli turhan ilmiselvää ja äkkiseltään syntynyttä, ettei se ihan iskenyt minuun. Enemmän pidin Zélien ja Amarin hiljalleen syttyvästä ystävyydestä, jota vaikeutti heidän täysin erilaiset taustansa.

Suosikkihahmokseni nousi ehkä prinsessa Amari, joka kehittyi kirjan aikana eniten ja jäänkin odottamaan minkälainen hänestä tulee seuraavissa kirjoissa. Ylipäätänsä ensimmäinen osa oli hyvä, mutta joltaikin osilta jäin kaipaamaan hieman syvempää tutustumista tiettyihin hahmoihin. Sitä odotankin eniten tulevalta kirjalta, sen lisäksi paremmin tutustumista kirjan maailmaan ja muihin magian suuntauksiin, sillä kirjassa sai otettava vasta kunnolla yhden tyyppiseen magiaan. Aion siis todellakin tarttua seuraaviin osiin toivoen niiden saavuttavan tarinan koko potentiaalin.

Mun vuoro - Angie Thomas

https://otava.fi/kirjat/mun-vuoro/

Mun vuoro

Angie Thomas

Otava, 2020

On the Come Up, 2019

E-kirja, 505 sivua

Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto. Viha jonka kylvät -tekijän vahva uusi romaani hip hopin maailmasta.

Kuusitoistavuotias Bri haluaa tulla yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista räppäreistä – tai ainakin päästä pois kotikulmiltaan. Hänen isänsä oli räpin underground-legenda, joka kuoli juuri ennen läpimurtoaan.

Brin ensimmäisestä kappaleesta tulee kuitenkin viraali hitti aivan vääristä syistä. Kun samaan aikaan äiti on menettänyt työnsä ja perhettä uhkaa kodittomuus, Bri ei enää vain haaveile menestymisestä – hänen on pakko onnistua.

Mitä mieltä olin?

Angie Thomas osaa herättää ajatuksia ja tunteita. Maailma, jossa Bri elää, on hyvin erilainen kuin omani ja paikoittain vain tuntuu elokuvien stereotyyppiseltä tuotokselta, mutta Thomaksen kuvaama maailma on totta, jolloin kirjan lukemisesta tulee välillä kauhistuttavaa. Tapahtumat hyppäävät iholle ja se tekee kirjasta myös erittäin hyvän. Itse ainakin pohdin omia etuoikeuksiani ja yritän nähdä, miten asiat värittyvät maailmassa sen mukaan, kuka niitä tulkitsee.

Mun vuoro on hyvä nuorten kirja, sillä Bri on uskottava 16-vuotias. Pidän hänen hahmostaan siinä, miten hän on hyvin räväkkä ja yrittää omasta, teini-ikäisen näkökulmastaan kantaa vastuuta. Itsensä etsiminen ja oman identiteetin luominen ovat myös vahvoja teemoja kirjassa. Miten olla muutakin kuin legendaisänsä tytär? Bri ja muut kirjan hahmot kamppailevat kysymystensä kanssa, mikä tuo esiin, miten hankalaa on joskus olla itsensä ja käyttää omaa ääntänsä.

En ole musiikkiasiantuntija, joten en osaa kirjaa sen kannalta arvioida, mutta itselleni päähenkilön erilainen intohimonkohde lisäsi mielenkiintoa oppia uutta ja varmasti toiselle lukijalle taas samaistuttavuutta päähenkilön kanssa - en ainakaan itse tiedä kovinkaan montaa kirjaa hiphopista kiinnostuneista tytöistä. 

Keveyttä kirjaan toi pienoinen romantiikka, joka ei kuitenkaan vallannut koko tarinaa vaan pysytteli hyvissä suhteissa taustalla. Kirjan loppu antoi myös toivoa, että asiat kääntyvät lopulta parhain päin. Olisin ehkä joihinkin hahmoihin halunnut tutustua enemmän, mutta joka tapauksessa kirja oli Thomakselta taas loistava nuortenkirja, joka piti lukijan otteessaan. Elokuvaoikeudet on myyty, joten sitä odotellessa!

Vuodenvaihde

Nähtävästi blogin ylläpitäminen taas jäi loppuvuodeksi - muistan tehneeni tietoisen päätöksen kesän jälkeen, etten jaksa nyt keskittyä blogiin, kun se oli jäänyt jo pariksi kuukaudeksi. Kuitenkin tänään yllättävä inspiraatio iski, joten katsotaan, mihin päädytään tämän vuoden aikana. 

Vuonna 2019 luin 26 kirjaa, kun tavoitteena oli 25, ja olen kovin ylpeä tästä määrästä, mikä ei toisaalta ole jonkun mielestä suuri määrä. Kumminkin vuoteen 2018 verrattuna se oli 7 kirjaa enemmän. Listan luetuista löydät painamalla tästä. Mangaakin tuli luettua, mutta sitä listaa en ole vielä tätä kirjoittaessa ehtinyt päivittää, mutta pyrin. Suosikkikirjojani ehdottomasti viime vuonna oli Elina Pitkäkankaan Ruska-trilogian kaksi viimeistä osaa, jotka luin (Toisen osan Kajon arvio tästä) ja ostin myös hyllyyni. Madgalena Hain Kolmas sisar oli loistava trilogian aloitus ja odotan kovasti jatkoa. Luin myös suosikkikirjasarjaani, Meg Cabotin Prinsessapäiväkirjat, 7 osan verran ja kahdeksannen osan kimpussa olen ollut nyt aika pitkään - 8.osa on vain sydäntä särkevä, joten olen nähtävästi vitkutellut kauheasti. Listasin lukemiini kirjoihin myös kaksi yliopiston tenttikirjaani 

Lohikäärme, tiikeri ja krysanteemi: Johdatus Itä-Aasian yhteiskuntiin & Käsikirja sukupuoleen. Molemmat ovat hyvin mielenkiintoisia, jos on kiinnostunut sukupuolentutkimuksesta tai ei tiedä kovasti Itä-Aasian yhteiskunnista (Mannerkiina, Korean niemimaa, Japani) niin tämä on hyvä kirja aloittaa.

Nyt vuodeksi 2020 pistin Goodreadsiin tavoitteeksi 30 kirjaa ja yritän kovasti saavuttaa tämän. Päivitän lukulistaa blogin yläostat löytyvään "2020"-sivuun. Instagramista löydyn  myös nimellä @vajaakirjahylly, en kovasti päivittele itse feediä, mutta storyjen puolella olen hieman aktiivisempi. Tällä hetkellä luen luultavasti e-kirjoja eniten, kun koronakotoilen kumppanini asunnolla (joten kirjahyllyni ovat kaukana) ja hankin ilmaisen kuukauden Nextoryyn (pidän kyllä enemmän Storytellistä näin verrattuna). Otin Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus -kirjan mukaani ja yhden tenttikirjan kiinan historiasta. Sen lisäksi yritän saada kumppanini lukemaan Rick Riordanin Percy Jackson -sarjaa, joten ehkä luen ne myös uudelleen. Katsotaan, mitä tässä ehtii kun huhtikuussa alkaa myös kurssien tentit painaa päälle, joten ehkä toukokuussa sitten keskityn enemmän vapaa-ajan lukemiseen. Myös Elina Rouhiaisen Väki-trilogian viimeinen osa Unienpunoja on ilmestymässä pian ja Elina Pitkäkankaan uutta kirjaa Hukanperimät odotan innolla. Jos rahatilanne antaa myöden, tilaa  molemmat itselleni. Eli toivotaan kevään olevan täynnä lukuintoa.