 |
| http://www.myllylahti.fi/kirjat/lasten-ja-nuortenkirjat/kajo-detail |
Kuura 2.osa
Elina Pitkäkangas
Myllylahti, 2017
Kovakantinen, 340
Takakansi:
Ihmissusimyyttejä omaleimaisesti käsittelevä Kajo jatkaa synkän romanttista tarinaa, jossa suurimpia petoja eivät ole hukat vaan ihmiset itse. Tapahtumien kärjistyessä koulumaailma jää taakse ja urheilukentän valot korvautuvat korpimetsän hämärälllä
18-vuotias Inka Lavaste on onnistunut suojelemaan perhettään, mutta joutunut maksamaan valinnoistaan hirvittävän hinnan. Toukokuun hukkaterrorin tuhoisat tapahtumat varjostavat Kuurankeron pikkukaupunkia, eivätkä uudet täydenkuun yöt yhdessä kokematton teinihukan kanssa suju kivuttomasti. Pahinta kaikessa on epätietoisuus parhaan ystävän, Aaron Matsonin, kohtalosta. Voiko poika olla yhä hengissä? Kun lykantropian torjumiseen erikoistunut Jahti kiristää turvallisuussäännöksiään, ei Inka kykene enää pakenemaan tekojensa seuraksia. Alkaa taistelu ylivoimaa, petoksia ja täydenkuun kutsua vastaan.
Mitä mieltä olin?
Kajo aloitti kertomalla, mitä Inka ja Aaron olivat tahoillaan tehneet viimeiset parin kuukauden ajan. Inka yritti huolehtia pikkuveljestään Tuukasta, Dukesta, jolla oli edessään elämänsä toinen täysikuu ihmissutena. Hän uhrasi veljensä vuoksi ihmishenkiä, mikä on tietysti ristiriitaista mutta itse taas ymmärrän Inkaa. Kuka ei yrittäisi tehdä kaikkensa tärkeimpien ihmistensä eteen, vaikka se ei olisi aina oikein? Aaron taas yritti selviytyä muurien takana paeten Jahtia hukkatyttöystävänsä Matleenan kanssa. Aaron ja Matleena eivät parina oikein sytyttäneet ensimmäisessä kirjassa enkä tässä toisessakaan niin innoissani ole heistä. Olivathan he ihan söpöjä yhdessä, mutta edelleen välillä ärsyttävän lapsellisia ja mustasukkaisia.
Hieman jäi harmittamaan se, että olisin halunnut tutustua paremmin Duken hahmoon, mutta hän jäi edelleen aika syrjään tarinassa. Uusia, erilaisia hahmoja kuitenkin saatiin oikein monta tässä osassa ja oli mielenkiintoista tutustua "turvallisesta" Kuurankerosta eroavaan maailmaan - Jahtiin, Werecareen ja ylipäätänsä hukkiin.
Nautin Inkan luvuista ensimmäisessä osassa enemmän kuin Aaronin, mutta tällä kertaa he olivat tasaväkisiä. Molemmilla tapahtui kiinnostavia asioita eikä tylsistyttänyt missään kohtaan. Erästä juonenkäännettä olin epäillyt jo ensimmäisen kirjan lopussa ja olin niin innoissani, kun osuin oikeaan.
Kajo oli vahva ja onnistunut toinen osa sarjassa enkä malta odottaa viimeisen osan lukemista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti