 |
| https://www.risingshadow.fi/library/book/8346-sodan-myrskyt |
Sodan myrskyt
Hopea 4.osa
Victoria Aveyard
Aula & Co, 2018
War Storm, 2018
Kovakantinen, 672 sivua
Takakansi:
Victoria Aveyardin mykistävän hienon fantasiasarjan päätösosassa Maren on hyväksyttävä kohtalonsa ja otettava kaikki irti voimistaan, sillä kaikkia koetellaan, mutta kaikki eivät selviä hengissä.
Mare murtui, kun Cal petti hänen luottamuksensa. Nyt hän on päättänyt suojella itseään ja kaltaisiaan uusverisiä tuhoamalla lopullisesti Nortan hopeisen kuningaskunnan. Ja aivan ensimmäiseksi hän on päättänyt tuhota julman kuninkaan, Mavenin.
Sodassa liittolaiset ovat välttämättömiä, ja ennen kuin punaisten kapinalla voi olla menestymisen mahdollisuuksia Maren on liittouduttava sen veljen kanssa, joka mursi hänen sydämensä voidakseen tuhota veljen, joka melkein tuhosi hänet.
Calin hopeiset liittolaiset ja Maren purppurakaarti ovat vaikuttava sotajoukko. Mavenin pakkomielle saada Mare taas omakseen on kuitenkin niin voimakas, että hän on valmis tuhoamaan kaiken saadakseen tahtonsa läpi. Sodan sarastaessa kaikki se, mitä Mare ystävineen on puolustanut, on vaarassa. Riittääkö voitto kaatamaan hopeisten kuningaskunnat vai vaikeneeko salamatyttö lopullisesti?
Mitä mieltä olin?
Tämä kirja piti otteessaan ja kauhulla odotin, mitä onkaan luvassa. Kirjan loppupuolella jännitys hieman lässähti ja tuntui kuin toistelisimme, vääntelisimme samoja asioita uudelleen ja uudelleen
Kirjassa esiintyi 5 eri kertojaa: Mare, Evangeline, Iris, Maven, Cal. Kuitenkin Calin ja Mavenin näkökulmasta oli vain kirjoitettu muutama luku. Maven on mielestäni kiinnostavin hahmo ja olisin kernaasti lukenut hänestä enemmän. Oikein käänsin sivuja saadakseni lisää irti hänestä. Välillä kuitenkin ärsytti suunnattomasti hypätä eri kertojan kuin Maren lukuun, vaikkakin ne antoivat uudenlaista näkökulmaa asioille. Iriksen lukuja siedin tosiaan vain Mavenin esiintymisten vuoksi. Evangelineen tutustuin myös mielelläni lisää, mutta joskus hänenkin hahmonsa pyöri vain samojen ongelmien ympärillä. Toisaalta koko kirjan ajan kirosin lähes jokaisen hahmon järkyttävää itsepäisyyttä. Kirja myös pyöri niin taisteluiden ympärillä, että kaipasin ihmissuhdedraamaa, vaikka onkin selvää, ettei hahmoilla ollut aikaa pysähtyä.
Tasa-arvo oli tärkeä kantava teema, ja Aveyard toi hyvin eri puolten näkökulmia esiin. Ymmärsin Evangelinea, ymmärsin Marea. Hahmoista sai vaivattomasti kiinni. Onnistuin pääsemään yllättävän lähelle monia hahmoja, erilaisista ajatusmaailmoista huolimatta.
Lukiessani kirjaa halusin palata edellisten osien pariin ja sen luultavasti teenkin vielä. Sodan myrskyt ei ollut vahvin osa Hopea-sarjassa, mutta se saattoi sarjan kunnialla loppuun. Mare pysyi vahvana päähenkilönä.
ps. Suomennos sisälsi yllättävän paljon kirjoitusvirheitä ja yhdessäkin kohtaa oli selvästi puhe aamusta, mutta hahmot olivat suorittamassa "iltaharjoituksia". Ei ehkä isoja asioita, mutta lukukokemusta haittaavia kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti