Tulen perillinen - Sarah J. Maas

Tulen perillinen

Throne of Glass 3

Sarah J. Maas

Gummerus 2018

Heir of Fire, 2014

Celaena Sardothien on selvinnyt hurjista taisteluista ja musertavista sydänsuruista, mutta hän on joutunut maksamaan siitä kovan hinnan. Celaena on rikki ja haluaisi nyt vain kostaa rakkaan ystävänsä kuoleman. Sen sijaan hänen täytyy matkustaa kauas toiseen maahan ja kohdata totuuksistaan synkin, joka voi muuttaa hänen elämänsä iäksi. Vain Celaena voi päättää, onko hän kuningatar vai petturi…

Samaan aikaan julmat, hirviömäiset joukot kerääntyvät koolle ja valmistautuvat taisteluun. Nujertaakseen vastustajansa Celaenan täytyy taistella sekä omia demoneitaan että sitä pahaa voimaa vastaan, joka on pääsemässä nyt valloilleen. Jos Celaena onnistuu, tulee hänestä Adarlanin suurin uhka.

Mitä mieltä olin? (mahdollisia pieniä spoilereita)

En ole suoraan sanottuna täysin varma, miten olen päätynyt tämän sarjan kanssa jo kolmannen osan loppuun saakka. Luin ensimmäisen osan jo parisen vuotta sitten, mutta se ei houkutellut minua kunnolla tarttumaan seuraavaan osaan. Luinkin toisen osan vasta tässä kesän lopulla ja sekin tuntui hieman jumittavan, mutta sai minut kuitenkin hieman kiinnostuneeksi, mitä seuraavaksi on luvassa. 

Tulen perillinen -kirja alkoi omasta mielestäni hitaasti. Henkilöhahmoja, joiden näkökulmaa seurataan, on liikaa. Osittain ymmärrän tarpeen kertoa, mitä kotimaassa tapahtuu, kun päähenkilö Celaena on toisella mantereella. Itseäni kuitenkin lähinnä kiinnosti Celaenan näkökulma eikä yhtään Chaolin tai Dorianin sekoilut kotimaassa Heidän lisäksi kerrotaan täysin uuden hahmon noita Manon Mustanokan näkökulmasta muualla. Hänen lukunsa eivät kunnolla kytkeytyneet yhteen muiden kanssa, joten ne olivat lähinnä pohjustusta tulevia kirjoja varten. Manon oli kuitenkin kiinnostava hahmo ja lopulta jaksoin lukea hänen lukujaan paremmin kuin Chaolin ja Dorianin. 

Toiset kaksi uutta tärkeää hahmoa ovat Celaenan serkku Aedion ja haltiaprinssi Rowan, jotka toivat tarvittavaa piristystä sarjalle. Ehkä syynä on se, että ensimmäisen kirjan lukemisesta on niin kauan, etten saanut Chaolin tai Dorianin hahmoista kiinni. Ainoata romantiikkaa sarjassa toi Dorian ja parantaja Sorscha, mutta sekin oli hyvin heikko säe juonessa ja tuntui hyvin turhalta täytteeltä sivuille. 

Kuten mainitsin, Celaenan seuraaminen Wendlynissä kiinnosti kirjan alussa, kun hän kamppali ystävänsä kuoleman, menneisyytensä ja itsensä hyväksymisen kanssa. Celaena, tai Aelin, alkaa harjoittelemaan haltiavoimiansa Rowanin kanssa ja on mukava seurata, miten pikkuhiljaa saamme lämmetä Rowanin hahmolle. Loppu imaisi minut otteeseensa, kun vaarat ja taistelut alkoivat vyöryä Celaenan ja Rowanin päälle Wendlynissä. 

Aion tarttua seuraavaan kirjaan, hieman kuitenkin peläten senkin sisältävän turhaa pohjustusta tulevaa varteen. Tiettyjä isoja käännekohtia on jo 3 kirjan varrella ehtinyt tapahtuvan, mutta sarjassa on kuitenkin 7 kirjaa. 

Kansikuva ja kirjan kuvaus: https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512407323/throne-of-glass-tulen-perillinen/

Usvatuulen valtakunta - Sarah J. Maas

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512418558/usvatuulen-valtakunta/#

Usvatuulen valtakunta

Valtakunta 2
Sarah J. Maas
Gummerus, 2020
A Court of Mist and Fury

Haltioita uhannut vaara on voitettu, mutta hintana oli Feyren ihmisyys. Kuolemattomuus ei ole lievittänyt Feyren tuskaa. Hän joutui uhraamaan liian paljon pelastaakseen Tamlinin, sydämensä valitun.

Tatuointi Feyren kädessä muistuttaa sopimuksesta, jonka hän teki pelätyn Yön ylivaltiaan kanssa. Hänen on pidettävä lupauksensa, vaikka se repisi hänen sydämensä kahtia. Haltioiden ja ihmisten maailma on kuitenkin tuhon partaalla. Jos Feyre haluaa pelastaa kaikki rakkaansa, hänen on päätettävä, kuka hän todella on – ja otettava haltuunsa voima, joka hänessä piilee.

Mitä mieltä olin?

Suoraan sanottuna en aikonut alunperin tarttua tähän kirjan, sillä sarjan ensimmäinen osa ei sytyttänyt kunnolla ja loppui sellaiseen pienoiseen "loppu hyvin, kaikki hyvin" -tunnelmaan. En tiennyt, halusinko lukea seuraavien kirjojen ajan, miten pääparia väkisin erotetaan uusien uhkien vuoksi. Luin kuitenkin pari arvostelua tästä kirjasta, jossa mainittiin sen menevän aivan eri suuntaan kuin olisi uskonut.

Kirjan alussa käsiteltiin, miten aikaisemmat tapahtumat vaikuttivat Feyreen ja hänen elämäänsä, ihmissuhteisiin, minkä näin positiivisena asiana. Feyre oli murtunut ja draumatisoitunut asioista eikä kirjailija painanut sitä villaisella. Tämä antoi hyvän kaaren Feyren hahmolle, joka kasvoi kirjan aikana paljon, kun hän joutui selvittämään kuka hän oli nyt ja mitä hän oikein halusi kuolemattomalta elämältään. 

Alun toinen ongelma oli myös sopimus Rhysandin, Yön ylivaltiaan kanssa, joka pakotti Feyren Yön valtakuntaan viikoksi kerran kuussa. Rhysand oli hyvin kiehtova hahmo ja voitti minun sydämeni ainakin jo heti alkuun - hän oli paljon syvempi kuin odotin eikä kliseinen paha poika, joka halusi tytön vuoksi olla parempi. Itse pelkäsinkin kamalaa, pitkäveteistä kolmiodraamaa, mutta sitä ei tapahtunut. Pikemminkin Feyre selvittäessään itseään joutui myös pohtimaan suhdettaan Tamliniin ja sopimustaan Rhysandin kanssa. Yön valtakuntaan joutuessaan Feyre tutustui myös moniin uusiin hahmoihin ja heidän hyvin kirjoitettuihin taustatarinoihinsa, jotka heijastuivat nykyisessä käytöksessä. 

Vaikka muutamia kliseisiä asioista kirjassa oli, se kuitenkin onnistui yllättämään positiivisesti. Lopetus sai minut ainakin odottamaan innolla, mitä seuraavassa osassa mahtaakaan olla luvassa. 

Lähikaupan nainen - Sayaka Murata

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512418206/lahikaupan-nainen/

Lähikaupan nainen
Sayaka Murata
Gummerus, 2020
コンビニ人間, 2016
E-kirja/Äänikirja, 127 sivua

Keiko on 36-vuotias. Hänellä ei ole koskaan ollut poikaystävää, ja hän on ollut töissä samassa tokiolaisessa lähikaupassa 18 vuotta. Hänen perheensä toivoo, että hän löytäisi kunnon työn. Ystävät kummastelevat, miksi hän ei mene naimisiin. Mutta Keiko itse tietää, mikä hänet tekee onnelliseksi. Lähikaupasta ja sen joka päivä toistuvista askareista hän on löytänyt rauhan ja elämänsä tarkoituksen.

Lähipiirille ei kuitenkaan kelpaa, että naimaton nainen tyytyy täyttämään kaupan hyllyjä. Paine kasvaa löytää uusi työ – ja vielä pahempaa, aviomies – jolloin Keikon täytyy turvautua epätoivoisiin tekoihin.



Mitä mieltä olin?

Lähikaupan nainen on katsaus Japanin yhteiskuntaan, miten ura määrittää elämän ja millaisia odotuksia naisiin kohdistuu. Mitä on normaali elämä? Se on tärkeä kysymys koko kirjan ajan ja päähenkilö Keiko yrittää toisten puheiden perusteella antaa omasta elämästään normaalin kuvan, jottei joutuisi häirityksi. Kirja osuukin hyvin sen ytimeen, ettei kukaan voi määrittää normaaliutta kenellekään toiselle. Tarina saa ajatteleman, miten jokaista työtä pitäisi arvostaa ja antaa ihmisten löytää oma tiensä onneen. Vaikka itse näin yritän ajatella, en usko, että kovinkaan moni meistä voisi tutullensa täysin neutraalisti sanoa, että on kunnioitetavaa tehdä töitä "pelkkänä" kassamyyjänä koko ikänsä, jos on mahdollisuus kouluttautua tai päästä "parempiin töihin". Mielikuvat paremmista aloista ovat iskostuneet päähämme, vaikka emme haluaisi.

Kirja on lyhyt ja helposti luettava, eikä tarina näin tunnu liian venytetyltä. Itse tosin kuuntelin noin puolet siitä vaihdellen Storytelissä päivän mittaan, miten itselle sopia edetä. Keikon voisi kirjan perusteella ajatella autismikirjoon kuuluvaksi hänen mainitessa, miten ei ymmärrä tiettyjä sosiaalisia tilanteita ja matkii toisten käyttäytymistä ollaakseen "normaalimpi". Oli Keiko autismikirjoon kuuluva tai ei, se ei vähennä kirjan sanomaa. Se on lukemisen arvoinen ja antaa kurkistuksen yhteiskuntaan, josta ei ainakaan suomenkielisessä mediassa usein puhuta.