13. tammikuuta 2019

VUOSI 2018

En tiedä, mihin vuosi 2018 kului. Tapahtui kaikkea ja yhtäkkiä en saanut luettua oikein mitään. Kuitenkin ne 19 teosta, jotka sain luettua eivät pettäneet eli sain mitä hainkin kirjalta, mutta joidenkin kohdalla yllätyin positiivisesti. Erityisiä suosikkejani viime vuoden lukemistani ovat Elina Rouhiaisen Aistienvartija  ja Elina Pitkäkankaan Kuura

Eräs kirja, josta en tullut kirjoittaneeksi arvostelua oli Angie Thomaksen Viha jonka kylvät (The Hate U Give, 2017). Se on tärkeä teos, joka fiktiivisellä tarinalla avaa järkyttävän todellista maailmaa: Yhdysvaltojen mustien asemaa ja poliisien vakavia virkavirheitä. Tulen luultavasti suosittelemaa ntätä kirjaa monelle. Löysin sen myös alennuksesta tässä vuoden alussa, joten saatan itsekin lukea toistamiseen ja lainata äidilleni, jolle olen viime aikoinan antanut kirjoja omasta hyllystäni. 

Elokuvaa ei käsittääkseni Suomen teattereihin tullut, mutta enköhän sen jostain löydä katsottavaksi.




Tänä vuonna yritän oikeasti kerrankin keskittyä lukemiseen, koska se auttaa omaan jaksamiseeni ja hyvinvointiini enemmänkin kun olen ymmärtänyt. Goodreadsiin laitoin nyt kolmatta vuotta peräkkäin lukutavoitteekseni 25 teosta (huomioiden etten laske lukemiani manga-pokkareita siihen). 2017 saavutin sen tavoitteen tarkalleen, viime vuonna jäi tosiaan se kuusi teosta ja nyt toivon jopa pääseväni sen yli. Katsotaan, mitä käy. 

Kuura - Elina Pitkäkangas

http://www.myllylahti.fi/kirjat/lasten-ja-nuortenkirjat/kuura-detail


Kuura
Kuura 1.osa
Elina Pitkäkangas
Myllylahti, 2016
Kovakantinen, 353 sivua

Takakansi:

Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä, Nykypäivän Suomeen sijoittuvassa kertomuksessa pedon ja ihmisen kahtiajako on pelkkä veteen piirretty viiva.

Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä - etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen  Matleena.


Mitä mieltä olin?

Tähän kirjaan kesti itselläni hetki päästä mukaan ja saada maailmasta kiinni, mutta alun hämmennyksen jälkeen olin niin uppoutunut.  Puhekielisyys on itselleni myös hieman kompastuskivi ja aiheutti lukemiseen ensin nihkeyttä, mutta sekin helpotti totuttuani siihen.

Päähenkilöt, Inka ja Aaron, olivat kiinnostavia ja yllättävän erilaisia, mitä muissa ya-kirjoissa olen tavannut. He olivat raivostuttavan teinimäisiä välillä omaan makuuni, mutta he olivat myös tavallaan hyvin aitoja. Jään odottamaan, miten paljon hahmot kasvavat trilogian seuraavissa osissa. Kirjan romanttisille suhteille en lämmennyt ainakaan vielä.

En tiedä, mitä luulin tältä kirjalta, mutta en tätä. Olin koko ajan hämmentynyt, yllättynyt ja järkyttynyt - hyvällä tavalla. Varsinkin lopetus, en tiedä mitä sanoa enkä tiedä mitä odottaa seuraavaksi.

Tämä oli yksi yllätysuosikkikirjoistani tältä vuodelta ja erittäin raikas tuulahdus. Ei ehkä jokaisen makuun, mutta kannatan kirjaan tarttumista kovasti.

+Kansi on niin kaunis, ihan senkin vuoksi ostin aikoinaan kirjan alennuksesta, vaikken ollut koko kirjaa lukenut.

Kepler62 - Timo Parvela, Bjørn Sortland, Pasi Pitkänen

Kepler62

Timo Parvela, Bjørn Sortland, Pasi Pitkänen (kuvittaja)

Ajattelin kirjoittaa lapsille suunnatusta Kepler62 -sarjasta kokonaisuutena, sillä sain viimeisen osan  luettua tuossa marraskuun alussa (unohdin kirjoittaa tämän tekstin puhtaaksi silloin). Päädyin itse sarjaa lukemaan etsiessäni kirjaa lahjaksi kymmenen vuotta täyttävälle pikkuveljelleni ja olenkin ostanut hänelle kaikki osat lukuunottamatta sarjan toista osaa, jonka hän itse osti tykästyessään ensimmäiseen kirjaan.

Kirjasarja lähti mielenkiintoisesti liikkeelle ja kirjoitustyylikin oli molemmilla kirjailijoilla sujuvaa. Sarja eteni nopeatempoisesti eikä asioita jääty turhaan kuvailemaan monen sivun ajaksi.

Sarja oli hyvin jännittävä, jopa minun mielestäni välillä ihan hiukan pelottava, sillä jotkin kohtaukset olivat mielestänyt yllättävän raakoja lastenkirjasarjaan. Jokainen kirja (paitsi viimeinen) loppui aina cliffhangeriin, mikä pakotti tarttumaan seuraavaan osaan mahdollisimman pian. En ole lastenkirjallisuutta kovinkaan paljon lukenut, oma lukemiseni alkoi kunnolla vasta ala-asteen viimeisillä luokilla ja siirryn aika nopeasti ya-kirjallisuuteen ja joihinkin klassikoihin tutustuin jo, kun pääsin ylä-asteelle. Heikoin tuntemuksenikin perusteella uskallan väittää Kepler62-sarjaa erittäin onnistuneeksi lastenkirjasarja, joka oikeasti innostaa lukemaan.

Kirjasarjassa on vakavia ja tärkeitä aiheitakin käsitelty. Esimerkiksi hahmot ovat eri taustaisia, erimaalaisia ja Kepler62-planeetan asukkaat tuovat näin esiin vieraan kohtaamista, hyväksymistä ja kunnioittamista. Sarjan naispäähenkilö Marie oli vahva ja itsenäinen. Nuorten veljesten välinen rakkaus oli taas ihanan koskettavaa ja aitoa eikä heitä kuvattu pelkästään stereotypisenä "pojat on poikia" -kuvailulla, vaan hekin uskalsivat olla herkkiä. Itseäni ehkä häiritsi pienoinen romantiikan "pakottaminen" kirjaan, joka oli tietysti heteronormatiivista.

Kepler62-sarja sai myösjatkoa, ja odotankin nyt, että veljeni muistaisi tuoda sen uuden sarjan ensimmäisen osan vihdoin minulle luettavaksi. Sarja ylipäätänsä on loistava valinta koukuttaa lapsi lukemaan, varoittaisin kyllä silti hieman kirjan pienoisesta väkivaltaisuudesta, mutta myös vanhemmallekin rentouttavaksi lukemiseksi. Itse ainakin nautin kovasti.

+ Pasi Pitkäsen kaunis kuvitus oli ehdottomasti hyvä lisä kirjoihin.






WSOY, 2015
Kovakantinen, 128 sivua
WSOY, 2015
Kovakantinen, 200 sivua
WSOY, 2016
Kovakantinen, 168 sivua






WSOY, 2016
Kovakantinen, 144 sivua
WSOY, 2017
Kovakantinen, 200 sivua
WSOY, 2017
Kovakantinen, 200 sivua