29. tammikuuta 2019

Prinsessapäiväkirjat - Meg Cabot

https://www.goodreads.com/book/show/16147642-prinsessap-iv-kirjat
Prinsessapäiväkirjat
Prinsessapäiväkirjat 1. osa
Meg Cabot
WSOY, 2001
The Princess Diaries, 2000
Kovakantinen, 215 sivua

Takakansi:

Miten hopealautasella tarjottu unelma voi maistua kitkerältä? Tätä miettii Mia Thermopolis, tavallinen tyttö New Yorkista. Hän on juuri saanut kuulla olevansa Genovian prinsessa.

Tähän asti Mian haaveina ovat olleet vain helpommat algebran läksyt ja luokkatoveri Josh. Nyt pitäisi alkaa opetella hovitapoja ankaran isoäidin johdolla.

Kuumeneeko sininen veri? Voittaako juureva arki hovin loiston? Saako prinsessa prinssinsä? Näihin kysymyksiin vastaa riemastuttava Prinsessapäiväkirjat.

Mitä mieltä olin? 


Prinsessapäiväkirjat-sarja on ikuisia suosikkejani ja päätin nyt tänä vuonna lukea sarjan uudestaan (tai ainakin alkuperäiset 10 osaa). 

Prinsessapäiväkirjat aloittaa tarinan Miasta, joka on aika tavanomainen teinityttö New Yorkista: hän ei ole suosittu koulussa, on reputtamassa algebran ja haaveilee poikaystävästä. Mian isä ei kuitenkaan voi saada enempää lapsia syövän vuoksi, ja näin ollen Mia saa tietää isänsä olevan pienen Euroopassa sijaitsevan maan, Genovian, ruhtinas ja Mia on ainoa kruununperillinen. Miaa voi pitää ehkä hieman typeränä, ettei hän ole 14 ikävuotensa aikana saanut missään kohtaan selville isänsä oikeaa identiteettiä. Mia onkin ehkä hieman naiivii ja välttelee konflikteja, mutta jo ensimmäisen kirjan aikana hän kasvaa ja oppii pitämään puoliansa. Mia on myös pesco-vegetaristi, puolustaa eläinten oikeuksia ja tukee Green Peacea.

Pidän myös kirjan kirjoitustavasta, jolloin luemme ikään kuin Mian päiväkirjamerkintöjä.  Erittäin moni henkilöhahmo on minulle myös hyvin tärkeä ja heidän kasvuaan on ihana seurata, varsinkin näin lukiessa kun tietää mihin tarina vie heidät niin tekee aivan uusia huomioita. Ylipäätänsä prinsessapäiväkirjat on hauska ja rentouttava kirja hieman erilaisista mutta toisaalta aivan normaaleista teini-iän draamoista.

En tiedä vielä, tulenko tekemään muista sarjan osista erikseen postausta, riippuu onko aikaa tai erityistä tarvetta puhua jostain sarjan osasta.

Ps. Kirjojen pohjalta tehdyt elokuvat ovat ikuisia inhokkejani. Ne ovat ihan hauskoja elokuvia, mutta olen heti niin ärtynyt, kun alan vertailemaan kirjoihin (mitä en pysty olla tekemättä).







17. tammikuuta 2019

Tyttösi sun - Meredith Russo

https://www.karisto.fi/sivu/tuote/?id=2167488
Tyttösi sun
Meredith Russo
Karisto, 2018
If I Was Your Girl, 2016
Kovakantinen, 344 sivua

Takakansi:

Sukupuolensa korjannut Amanda Hardy vaihtaa koulukiusaamisen takia kotikaupunkia ja lukiota. Uudessa koulussa hän aikoo pitää taustansa salassa ja opiskella ahkerasti, jotta voisi lukion jälkeen jättää Tennesseen ahdistavat pikkukaupungit lopullisesti taakseen ja suunnata yliopistoon New Yorkiin tai Bostoniin. Uusiin koulukavereihinsa tutustuessaan Amanda huomaa, että yhdellä jos toisella on jotain salattavaa... ja sitten hän kohtaa Grantin, jonka kanssa Amanda haluaisi jakaa kaiken. Mutta ymmärtäisikö Grant?


Mitä mieltä olin?

Tyttösi sun kertoo tärkeän tarinan transsukupuolisen naisen elämästä ja kirjallisuuteen kaivattaisiinkin lisään muitakuin cissukupuolisia hahmoja. Amanda on aidon tuntuinen ja hyvin kirjoitettu päähenkilö, jonka ajatuksia ja tarinaa mielellään lukee. Muiden hahmojen kohdalla taas petyin, sillä suurin osa tuntui hyvin latteilta, vaikka saivatkin vähän lisää rakennetta kirjan loppua kohden. Hahmojen välisten suhteiden luomiseen ei minusta keskitytty tarpeeksi ja ne tuntuivat vähän epäuskottavilta, sillä olisin kaivannut enemmän paremmin luotua pohjaa hahmojen kanssakäymiselle. Jotenkin kirjan alku oli hyvin töksähtävä.

Juoneltaan kirja ei ollut kovin yllättävä, mutta se piti otteessaan - varsinkin takaumat olivat hyvä lisä kirjaan - ja kertoi nuoren tarinan kohti vahvempaa itseäään. Vaikka en Amandan kamppaluihin pysty itse samaistumaan, hänen tarinansa kosketti.

Tärkeintä on muistaa, kuten kirjailijakin lopussa sanoi, että tämä on vain yhden hahmon tarina eivätkä muiden muistuta sitä välttämättä lainkaan.

15. tammikuuta 2019

Kajo - Elina Pitkäkangas


http://www.myllylahti.fi/kirjat/lasten-ja-nuortenkirjat/kajo-detail
Kajo
Kuura 2.osa
Elina Pitkäkangas
Myllylahti, 2017
Kovakantinen, 340

Takakansi:

Ihmissusimyyttejä omaleimaisesti käsittelevä Kajo jatkaa synkän romanttista tarinaa, jossa suurimpia petoja eivät ole hukat vaan ihmiset itse. Tapahtumien kärjistyessä koulumaailma jää taakse ja urheilukentän valot korvautuvat korpimetsän hämärälllä

18-vuotias Inka Lavaste on onnistunut suojelemaan perhettään, mutta joutunut maksamaan valinnoistaan hirvittävän hinnan. Toukokuun hukkaterrorin tuhoisat tapahtumat varjostavat Kuurankeron pikkukaupunkia, eivätkä uudet täydenkuun yöt yhdessä kokematton teinihukan kanssa suju kivuttomasti. Pahinta kaikessa on epätietoisuus parhaan ystävän, Aaron Matsonin, kohtalosta. Voiko poika olla yhä hengissä? Kun lykantropian torjumiseen erikoistunut Jahti kiristää turvallisuussäännöksiään, ei Inka kykene enää pakenemaan tekojensa seuraksia. Alkaa taistelu ylivoimaa, petoksia ja täydenkuun kutsua vastaan. 

Mitä mieltä olin?

Kajo aloitti kertomalla, mitä Inka ja Aaron olivat tahoillaan tehneet viimeiset parin kuukauden ajan. Inka yritti huolehtia pikkuveljestään Tuukasta, Dukesta, jolla oli edessään elämänsä toinen täysikuu ihmissutena. Hän uhrasi veljensä vuoksi ihmishenkiä, mikä on tietysti ristiriitaista mutta itse taas ymmärrän Inkaa. Kuka ei yrittäisi tehdä kaikkensa tärkeimpien ihmistensä eteen, vaikka se ei olisi aina oikein? Aaron taas yritti selviytyä muurien takana paeten Jahtia hukkatyttöystävänsä Matleenan kanssa. Aaron ja Matleena eivät parina oikein sytyttäneet ensimmäisessä kirjassa enkä tässä toisessakaan niin innoissani ole heistä. Olivathan he ihan söpöjä yhdessä, mutta edelleen välillä ärsyttävän lapsellisia ja mustasukkaisia.

Hieman jäi harmittamaan se, että olisin halunnut tutustua paremmin Duken hahmoon, mutta hän jäi edelleen aika syrjään tarinassa. Uusia, erilaisia hahmoja kuitenkin saatiin oikein monta tässä osassa ja oli mielenkiintoista tutustua "turvallisesta" Kuurankerosta eroavaan maailmaan - Jahtiin, Werecareen ja ylipäätänsä hukkiin.

Nautin Inkan luvuista ensimmäisessä osassa enemmän kuin Aaronin, mutta tällä kertaa he olivat tasaväkisiä. Molemmilla tapahtui kiinnostavia asioita eikä tylsistyttänyt missään kohtaan. Erästä juonenkäännettä olin epäillyt jo ensimmäisen kirjan lopussa ja olin niin innoissani, kun osuin oikeaan.

Kajo oli vahva ja onnistunut toinen osa sarjassa enkä malta odottaa viimeisen osan lukemista!