Kepler62 - Timo Parvela, Bjørn Sortland, Pasi Pitkänen

Kepler62

Timo Parvela, Bjørn Sortland, Pasi Pitkänen (kuvittaja)

Ajattelin kirjoittaa lapsille suunnatusta Kepler62 -sarjasta kokonaisuutena, sillä sain viimeisen osan  luettua tuossa marraskuun alussa (unohdin kirjoittaa tämän tekstin puhtaaksi silloin). Päädyin itse sarjaa lukemaan etsiessäni kirjaa lahjaksi kymmenen vuotta täyttävälle pikkuveljelleni ja olenkin ostanut hänelle kaikki osat lukuunottamatta sarjan toista osaa, jonka hän itse osti tykästyessään ensimmäiseen kirjaan.

Kirjasarja lähti mielenkiintoisesti liikkeelle ja kirjoitustyylikin oli molemmilla kirjailijoilla sujuvaa. Sarja eteni nopeatempoisesti eikä asioita jääty turhaan kuvailemaan monen sivun ajaksi.

Sarja oli hyvin jännittävä, jopa minun mielestäni välillä ihan hiukan pelottava, sillä jotkin kohtaukset olivat mielestänyt yllättävän raakoja lastenkirjasarjaan. Jokainen kirja (paitsi viimeinen) loppui aina cliffhangeriin, mikä pakotti tarttumaan seuraavaan osaan mahdollisimman pian. En ole lastenkirjallisuutta kovinkaan paljon lukenut, oma lukemiseni alkoi kunnolla vasta ala-asteen viimeisillä luokilla ja siirryn aika nopeasti ya-kirjallisuuteen ja joihinkin klassikoihin tutustuin jo, kun pääsin ylä-asteelle. Heikoin tuntemuksenikin perusteella uskallan väittää Kepler62-sarjaa erittäin onnistuneeksi lastenkirjasarja, joka oikeasti innostaa lukemaan.

Kirjasarjassa on vakavia ja tärkeitä aiheitakin käsitelty. Esimerkiksi hahmot ovat eri taustaisia, erimaalaisia ja Kepler62-planeetan asukkaat tuovat näin esiin vieraan kohtaamista, hyväksymistä ja kunnioittamista. Sarjan naispäähenkilö Marie oli vahva ja itsenäinen. Nuorten veljesten välinen rakkaus oli taas ihanan koskettavaa ja aitoa eikä heitä kuvattu pelkästään stereotypisenä "pojat on poikia" -kuvailulla, vaan hekin uskalsivat olla herkkiä. Itseäni ehkä häiritsi pienoinen romantiikan "pakottaminen" kirjaan, joka oli tietysti heteronormatiivista.

Kepler62-sarja sai myösjatkoa, ja odotankin nyt, että veljeni muistaisi tuoda sen uuden sarjan ensimmäisen osan vihdoin minulle luettavaksi. Sarja ylipäätänsä on loistava valinta koukuttaa lapsi lukemaan, varoittaisin kyllä silti hieman kirjan pienoisesta väkivaltaisuudesta, mutta myös vanhemmallekin rentouttavaksi lukemiseksi. Itse ainakin nautin kovasti.

+ Pasi Pitkäsen kaunis kuvitus oli ehdottomasti hyvä lisä kirjoihin.

Kirja yksi: Kutsu

WSOY, 2015

Kovakantinen, 128 sivua

Kirja kaksi: Lähtölaskenta

WSOY, 2015

Kovakantinen, 200 sivua

Kirja kolme: Matka

WSOY, 2016

Kovakantinen, 168 sivua

Kirja neljä: Pioneerit

WSOY, 2016

Kovakantinen, 144 sivua

Kirja viisi: Virus

WSOY, 2017

Kovakantinen, 200 sivua

Kirja kuusi: Salaisuus

WSOY, 2017

Kovakantinen, 200 sivua

Dumplin - Julie Murphy

https://otava.fi/kirjat/9789511305897/

Dumplin Isosti tai ei ollenkaan
Julie Murphy
Otava, 2016
Dumplin', 2015
Kovakantinen, 336

Takakansi:

Willowdean eli Will on lihava - ja ihan ok asian kanssa. Hänestä täydellinen bikinivartalo saavutetaan pukemalla päälle bikinit. Kunnes työpaikan hottis Bo ihastuu häneen, ja yhtäkkiä hän joutuu vastakkain aivan uuden epävarmuuden kanssa.

Kun Willin selleriä muistuttava äiti järjestää missikisat, Will ilmoittautuu kisoihin mukaan protestina. Teksasilaista pikkukaupunkia odottaa kaikkien aikojen show.

Mitä mieltä olin? 

Ostin kirjan kesällä muutamalla eurolla alennuksesta, mutta tartuin kirjaan vasta nyt nähdessäni elokuvan trailerin. 

Kirja on yllättävän hidas ja rauhallinen - takakannen perusteella olisin voinut odottaa enemmän missikilpailudraamaa ja yllättäviä käänteitä. Luulen, että asia olisi voinut haitata minua yleensä, mutta nyt taisin olla oikeassa mielentilassa enkä oikeastaan kyllästynyt kirjan kanssa missään kohtaan. 

Willowdean vaikutti uskottavalta nuorelta, vaikka en itse pystynyt samaistumaan hänen kehokumppailuihinsa koska itse olen aina ollut enemmän sellerityyppiä.  Tärkeä sanoma kuitenkin oman kehonsa hyväksymisestä välittyi. Kirjassa oli esillä niin niitä "kauniita ja ilkeitä tyttöjä" kuin myös muita, jotka joutuivat koulussa pilkatuksi kehonsa "virheiden" vuoksi. 

Itseäni eniten vaivasi ehkä hieman kliseinen tyttöjen välinen draama, vaikka sitä oikeassa elämässä onkin. Kolmiodraamankin tuntua kirjassa oli, mutta onneksi se ei pompannut silmille ärsyttävästi. 

Drag queenien mukana olo oli kyllä ehdottomasti parasta, vaikka olisin tarvinnut enemmän heidän energiaansa kirjaan. Elokuvan pitäisi olla pian tulossa netflixiin. Vaikka kirja olikin oikein hyvä, niin ainakin trailerin perusteella voin vähän toivoa elokuvan tuovan paljon lisää tarinalle. 

Katso elokuvan trailer tästä!

Sodan myrskyt - Victoria Aveyard

https://www.risingshadow.fi/library/book/8346-sodan-myrskyt

Sodan myrskyt

Hopea 4.osa

Victoria Aveyard

Aula & Co, 2018

War Storm, 2018

Kovakantinen, 672 sivua

Takakansi:

Victoria Aveyardin mykistävän hienon fantasiasarjan päätösosassa Maren on hyväksyttävä kohtalonsa ja otettava kaikki irti voimistaan, sillä kaikkia koetellaan, mutta kaikki eivät selviä hengissä.

Mare murtui, kun Cal petti hänen luottamuksensa. Nyt hän on päättänyt suojella itseään ja kaltaisiaan uusverisiä tuhoamalla lopullisesti Nortan hopeisen kuningaskunnan. Ja aivan ensimmäiseksi hän on päättänyt tuhota julman kuninkaan, Mavenin.

Sodassa liittolaiset ovat välttämättömiä, ja ennen kuin punaisten kapinalla voi olla menestymisen mahdollisuuksia Maren on liittouduttava sen veljen kanssa, joka mursi hänen sydämensä voidakseen tuhota veljen, joka melkein tuhosi hänet.

Calin hopeiset liittolaiset ja Maren purppurakaarti ovat vaikuttava sotajoukko. Mavenin pakkomielle saada Mare taas omakseen on kuitenkin niin voimakas, että hän on valmis tuhoamaan kaiken saadakseen tahtonsa läpi. Sodan sarastaessa kaikki se, mitä Mare ystävineen on puolustanut, on vaarassa. Riittääkö voitto kaatamaan hopeisten kuningaskunnat vai vaikeneeko salamatyttö lopullisesti?

Mitä mieltä olin?

Tämä kirja piti otteessaan ja kauhulla odotin, mitä onkaan luvassa. Kirjan loppupuolella jännitys hieman lässähti ja tuntui kuin toistelisimme, vääntelisimme samoja asioita uudelleen ja uudelleen

Kirjassa esiintyi 5 eri kertojaa: Mare, Evangeline, Iris, Maven, Cal. Kuitenkin Calin ja Mavenin näkökulmasta oli vain kirjoitettu muutama luku. Maven on mielestäni kiinnostavin hahmo ja olisin kernaasti lukenut hänestä enemmän. Oikein käänsin sivuja saadakseni lisää irti hänestä. Välillä kuitenkin ärsytti suunnattomasti hypätä eri kertojan kuin Maren lukuun, vaikkakin ne antoivat uudenlaista näkökulmaa asioille. Iriksen lukuja siedin tosiaan vain Mavenin esiintymisten vuoksi. Evangelineen tutustuin myös mielelläni lisää, mutta joskus hänenkin hahmonsa pyöri vain samojen ongelmien ympärillä. Toisaalta koko kirjan ajan kirosin lähes jokaisen hahmon järkyttävää itsepäisyyttä. Kirja myös pyöri niin taisteluiden ympärillä, että kaipasin ihmissuhdedraamaa, vaikka onkin selvää, ettei hahmoilla ollut aikaa pysähtyä.

Tasa-arvo oli tärkeä kantava teema, ja Aveyard toi hyvin eri puolten näkökulmia esiin. Ymmärsin Evangelinea, ymmärsin Marea. Hahmoista sai vaivattomasti kiinni. Onnistuin pääsemään yllättävän lähelle monia hahmoja, erilaisista ajatusmaailmoista huolimatta.

Lukiessani kirjaa halusin palata edellisten osien pariin ja sen luultavasti teenkin vielä. Sodan myrskyt ei ollut vahvin osa Hopea-sarjassa, mutta se saattoi sarjan kunnialla loppuun. Mare pysyi vahvana päähenkilönä.

ps. Suomennos sisälsi yllättävän paljon kirjoitusvirheitä ja yhdessäkin kohtaa oli selvästi puhe aamusta, mutta hahmot olivat suorittamassa "iltaharjoituksia". Ei ehkä isoja asioita, mutta lukukokemusta haittaavia kuitenkin.