Veren ja luun lapset - Tomi Adeyemi

https://otava.fi/kirjat/veren-ja-luun-lapset/

Veren ja luun lapset
Orïsha 1
Tomi Adeyemi
Otava, 2019
Children of blood and bone, 2018
Kovakantinen, 558 sivua

Zélie muistaa, kuinka Orïshan maat humisivat magiaa. Yhdet sytyttivät tulia, toiset houkuttelivat aaltoja - ja Zélien äiti kutsui kuolleiden sieluja. Kaikki muuttui sinä yönä, kun magia katosi. Julman kuninkaan käskystä Zélien äiti tapettiin ja hänen kansansa jätettiin vaille toivoa.

Nyt Zéliellä on mahdollisuus tuoda magia takaisin. Karanneen prinsessan ja oman veljensä avulla Zélien on voitettava nopeudessa ja oveluudessa prinssi, joka haluaa tuhota kaiken lopullisesti.

Orïshan maat ovat täynnä vaaroja, mutta suurin vaara piilee Zéliessä itsessään. Hän kamppailee hallitakseen voimiaan - ja vastustaakseen vihollista, joka vetää häntä oudosti puoleensa.

Mitä mieltä olin? 

Tämä kirja kiinnosti minua kovasti heti, kun kuulin siitä ja hankin sen käsiini jo viime syksynä kirjan ilmestyessä. Alkuun luin hyvin nopeasti, sillä tarina oli kiinnostava ja halusin päästä tutustumaan hahmoihin lisää.  Kuitenkin noin 100 viimeisen sivun kohdalla tuli äkillinen tauko kirjan kanssa, kun alkoi suuresti häiritsemään yhden hahmon kehityssuunta enkä odottanut viimeisten sivujen enää yllättävän minua. Lopulta kuin näin keväällä tartuin uudestaan kirjaan, niin loput sivut eivät sinällänsä pettäneet minua ja jopa yllätyin.

Romantiikka oli turhan ilmiselvää ja äkkiseltään syntynyttä, ettei se ihan iskenyt minuun. Enemmän pidin Zélien ja Amarin hiljalleen syttyvästä ystävyydestä, jota vaikeutti heidän täysin erilaiset taustansa.

Suosikkihahmokseni nousi ehkä prinsessa Amari, joka kehittyi kirjan aikana eniten ja jäänkin odottamaan minkälainen hänestä tulee seuraavissa kirjoissa. Ylipäätänsä ensimmäinen osa oli hyvä, mutta joltaikin osilta jäin kaipaamaan hieman syvempää tutustumista tiettyihin hahmoihin. Sitä odotankin eniten tulevalta kirjalta, sen lisäksi paremmin tutustumista kirjan maailmaan ja muihin magian suuntauksiin, sillä kirjassa sai otettava vasta kunnolla yhden tyyppiseen magiaan. Aion siis todellakin tarttua seuraaviin osiin toivoen niiden saavuttavan tarinan koko potentiaalin.

Mun vuoro - Angie Thomas

https://otava.fi/kirjat/mun-vuoro/

Mun vuoro

Angie Thomas

Otava, 2020

On the Come Up, 2019

E-kirja, 505 sivua

Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto. Viha jonka kylvät -tekijän vahva uusi romaani hip hopin maailmasta.

Kuusitoistavuotias Bri haluaa tulla yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista räppäreistä – tai ainakin päästä pois kotikulmiltaan. Hänen isänsä oli räpin underground-legenda, joka kuoli juuri ennen läpimurtoaan.

Brin ensimmäisestä kappaleesta tulee kuitenkin viraali hitti aivan vääristä syistä. Kun samaan aikaan äiti on menettänyt työnsä ja perhettä uhkaa kodittomuus, Bri ei enää vain haaveile menestymisestä – hänen on pakko onnistua.

Mitä mieltä olin?

Angie Thomas osaa herättää ajatuksia ja tunteita. Maailma, jossa Bri elää, on hyvin erilainen kuin omani ja paikoittain vain tuntuu elokuvien stereotyyppiseltä tuotokselta, mutta Thomaksen kuvaama maailma on totta, jolloin kirjan lukemisesta tulee välillä kauhistuttavaa. Tapahtumat hyppäävät iholle ja se tekee kirjasta myös erittäin hyvän. Itse ainakin pohdin omia etuoikeuksiani ja yritän nähdä, miten asiat värittyvät maailmassa sen mukaan, kuka niitä tulkitsee.

Mun vuoro on hyvä nuorten kirja, sillä Bri on uskottava 16-vuotias. Pidän hänen hahmostaan siinä, miten hän on hyvin räväkkä ja yrittää omasta, teini-ikäisen näkökulmastaan kantaa vastuuta. Itsensä etsiminen ja oman identiteetin luominen ovat myös vahvoja teemoja kirjassa. Miten olla muutakin kuin legendaisänsä tytär? Bri ja muut kirjan hahmot kamppailevat kysymystensä kanssa, mikä tuo esiin, miten hankalaa on joskus olla itsensä ja käyttää omaa ääntänsä.

En ole musiikkiasiantuntija, joten en osaa kirjaa sen kannalta arvioida, mutta itselleni päähenkilön erilainen intohimonkohde lisäsi mielenkiintoa oppia uutta ja varmasti toiselle lukijalle taas samaistuttavuutta päähenkilön kanssa - en ainakaan itse tiedä kovinkaan montaa kirjaa hiphopista kiinnostuneista tytöistä. 

Keveyttä kirjaan toi pienoinen romantiikka, joka ei kuitenkaan vallannut koko tarinaa vaan pysytteli hyvissä suhteissa taustalla. Kirjan loppu antoi myös toivoa, että asiat kääntyvät lopulta parhain päin. Olisin ehkä joihinkin hahmoihin halunnut tutustua enemmän, mutta joka tapauksessa kirja oli Thomakselta taas loistava nuortenkirja, joka piti lukijan otteessaan. Elokuvaoikeudet on myyty, joten sitä odotellessa!

Vuodenvaihde

Nähtävästi blogin ylläpitäminen taas jäi loppuvuodeksi - muistan tehneeni tietoisen päätöksen kesän jälkeen, etten jaksa nyt keskittyä blogiin, kun se oli jäänyt jo pariksi kuukaudeksi. Kuitenkin tänään yllättävä inspiraatio iski, joten katsotaan, mihin päädytään tämän vuoden aikana. 

Vuonna 2019 luin 26 kirjaa, kun tavoitteena oli 25, ja olen kovin ylpeä tästä määrästä, mikä ei toisaalta ole jonkun mielestä suuri määrä. Kumminkin vuoteen 2018 verrattuna se oli 7 kirjaa enemmän. Listan luetuista löydät painamalla tästä. Mangaakin tuli luettua, mutta sitä listaa en ole vielä tätä kirjoittaessa ehtinyt päivittää, mutta pyrin. Suosikkikirjojani ehdottomasti viime vuonna oli Elina Pitkäkankaan Ruska-trilogian kaksi viimeistä osaa, jotka luin (Toisen osan Kajon arvio tästä) ja ostin myös hyllyyni. Madgalena Hain Kolmas sisar oli loistava trilogian aloitus ja odotan kovasti jatkoa. Luin myös suosikkikirjasarjaani, Meg Cabotin Prinsessapäiväkirjat, 7 osan verran ja kahdeksannen osan kimpussa olen ollut nyt aika pitkään - 8.osa on vain sydäntä särkevä, joten olen nähtävästi vitkutellut kauheasti. Listasin lukemiini kirjoihin myös kaksi yliopiston tenttikirjaani 

Lohikäärme, tiikeri ja krysanteemi: Johdatus Itä-Aasian yhteiskuntiin & Käsikirja sukupuoleen. Molemmat ovat hyvin mielenkiintoisia, jos on kiinnostunut sukupuolentutkimuksesta tai ei tiedä kovasti Itä-Aasian yhteiskunnista (Mannerkiina, Korean niemimaa, Japani) niin tämä on hyvä kirja aloittaa.

Nyt vuodeksi 2020 pistin Goodreadsiin tavoitteeksi 30 kirjaa ja yritän kovasti saavuttaa tämän. Päivitän lukulistaa blogin yläostat löytyvään "2020"-sivuun. Instagramista löydyn  myös nimellä @vajaakirjahylly, en kovasti päivittele itse feediä, mutta storyjen puolella olen hieman aktiivisempi. Tällä hetkellä luen luultavasti e-kirjoja eniten, kun koronakotoilen kumppanini asunnolla (joten kirjahyllyni ovat kaukana) ja hankin ilmaisen kuukauden Nextoryyn (pidän kyllä enemmän Storytellistä näin verrattuna). Otin Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus -kirjan mukaani ja yhden tenttikirjan kiinan historiasta. Sen lisäksi yritän saada kumppanini lukemaan Rick Riordanin Percy Jackson -sarjaa, joten ehkä luen ne myös uudelleen. Katsotaan, mitä tässä ehtii kun huhtikuussa alkaa myös kurssien tentit painaa päälle, joten ehkä toukokuussa sitten keskityn enemmän vapaa-ajan lukemiseen. Myös Elina Rouhiaisen Väki-trilogian viimeinen osa Unienpunoja on ilmestymässä pian ja Elina Pitkäkankaan uutta kirjaa Hukanperimät odotan innolla. Jos rahatilanne antaa myöden, tilaa  molemmat itselleni. Eli toivotaan kevään olevan täynnä lukuintoa.