Mitä aion lukea tänä vuonna?

Viime vuonna sain luettua Goodreadsin tavoitteeni 30 kirjaa. Olen viime vuosina pikkuhiljaa kasvattanut lukutavoittena, joten vuodelle 2021 laitoin sen jo 40 kirjaan. En tiedä, tulenko onnistumaan tässä, mutta toivotaan parasta. Tammikuu on lukemisen suhteen lähtenyt hieman tahmeasti liikkelle, en ole oikein tiennyt mitä lukea. Päätin siis ensimmäistä kertaa tehdä itselleni listauksen kirjoista, jotka haluaisin lukea vuoden 2021 aikana. Osa on lukupinossani jo pidempään aikaan odottaneita ja osa on taas tänä vuonna ilmestyä uutuksia, joita olen etsinyt lukemattomista kevään kirjakatalogeista. 

Ensimmäisenä haluan lukea loppuun nämä jo viime vuonna aloitetut kirjat:

1. Kiinan kansantavasallan historia - Lauri Paltemaa
2. Sydämiä seireeneille (Suomea lohikäärmeille #2)- Briitta Hepo-oja
3. Ökyrikkaat aasialaiset (Crazy Rich Asiansa #1) - Kevin Kwan

Muut kirjat: 

1. Taistelun myrskyt (Throne of Glass #5) - Sarah J. Maas
2. Aamunkoiton torni (Throne of Glass #6)- Sarah J. Maas
3. Kiven sisässä (Väkiveriset #2) - Sini Helminen
4. Hukan perimät (Kuura #0.5) - Elina Pitkäkangas
5. Rikos ja rangaistus - Fjodor Dostojevski
6. Korento - Anne-Maija Aalto
7. Lukitut - Salla Simukka
8. Ökyrikas tyttöystävä (Crazy Rich Asians #2)- Kevin Kwan
9. Ökyrikkaiden ongelmia (Crazy Rich Asians #3) - Kevin Kwan
10. Rotukarja - Agustina Bazterrica
11. Majesteetti (Amerikan kuninkaalliset #2) - Katharine McGee
12. Kafka rannalla - Haruki Murakami
13. Kaikilla mausteilla - Elizabeth Acevedo
14. Auringonjumalattaren tyttäret: Naiskohtaloita muinaisesta Japanista - Raisa Porrasmaa
15. Hurme - Sini Helminen
16. Bechi - Koko Hubara
17. Queenie - Candice Carty-Williams
18. Gaia (Kepler62 Uusi maailma #5) - Timo Parvela
19. Kaltainen valmiste - Suvi Auvinen
20. Rasismi, valta ja vastarinta - Suvi Keskinen, Minna Seikkula, Faith Mkwesha (toimitus)
21. Hän sanoi nimekseen Aleia (Kaksoisauringot #1) - Erika Vik
22. Miksi en puhu enää valkoisille rasismista - Reni Eddo-Lodge

Tähän listaukseen olen nyt saanut 25/40 kirjaa vuodelle 2021. Tietysti syksyksi tulee uudet kirjakatalogit, kirjainstagramista putkahtaa hyviä suosituksia ja mieleni saattaa muuttua joidenkin kirjojen suhteen vuoden aikana. Ainakin tästä on hyvä lähteä liikkeelle! 

1. Varjo ja riipus (Grishaversumi #1) - Leigh Bardugo
2. Saarto ja myrsky (Grishaversumi #2) - Leigh Bardugo
3. Reagan Youth (Deadly Class #1, sarjakuva) - Rick Remender
4. Tulkattu Tampere - Kaisa Koskinen (toimitus)
5. Helmikuu (Calendar Girl #2) - Audrey Carlan
6. Magian syvempi sävy (Shades of magic #1) - V.E. Schwab
7. Isetin solmu (Royaumen aikakirjat #2) - Madgalena Hai
8. Amari ja yönveljet - B.B. Alston
9. Tokion prinsessa - Emiko Jean
10. Betoniruusu - Angie Thomas
11. Third culture kids - useampi tekijä
12. Nimeni on Alex - Miska Karhu
13. Hautausmaan pojat - Aiden Thomas
14. K-pop Unelma huomisesta - Minja Mäkilä
15. Maailmojen murtaja - Victoria Aveyard
16. Tuho ja roihu (Grishaversumi #3) - Leigh Bardugo
17. Siiveniskujen valtakunta (Valtakunta #3) - Sarah J. Maas
18. Collide (sarjakuva) - Wann
19. Savuvarkaat (Savuvarkaat #1) - Sally Green

Kirjojen tytär - Margaret Rogerson

Kirjojen tytär

Margaret Rogrson

Otava 2020

Sorcery of Thorns, 2019

E-kirja (Storytel)

Elisabeth on aina tiennyt, että velhot ovat pahoja ja taikuus vaarallista. Hän on kasvanut yhdessä Austermeerin suurkirjastoista, hyllyiltään kuiskailevien ja rautakahleitaan kalistelevien loitsukirjojen ympäröimänä. Elisabeth toivookin kohoavansa tulevaisuudessa näiden vaarallisten kirjojen vartijaksi.

Kun joku vapauttaa kirjaston vaarallisimman kirjan, Elisabeth vaikuttaa syylliseltä ja hänet kiidätetään pääkaupunkiin kuulemaan tuomionsa. Elisabethin ei auta kuin turvautua pelkäämäänsä velho Nathaniel Thorniin ja tämän salaperäiseen palvelijaan. Pian hän löytää itsensä keskeltä vuosisatoja vanhaa juonta, joka uhkaa syöstä kirjastot ja niiden mukana koko maailman turmioon.

Mitä mieltä olin?

Tämä kirja imaisi heti mukaansa. Maailma oli mielenkiintoinen ja pidin päähenkilön alun naiivisuudesta, joka rikkoutui tarinan edetessä. Kirja ei toisaalta ollut kovin yllätyksellinen, vaan juonen kulku oli ennalta-arvattava, mutta pääpahis tuli hieman yllätyksenä onneksi. 

Pidin hahmoista, mutta jotain jäi mielestäni puuttumaan. Velho Nathaniel ja  hänen palvelijansa Silas olivat hyvin mielenkiintoisia hahmoja ja heidän taustojaankin valoitettiin. Syvyttää olisin kaivannut hahmojen välisiin suhteisiin. En kokenutta, että kirjan romantiikka olisi saanut tarpeeksi pohjaa enne tunteiden syttymistä. Pääpahiksen motiivit jäivät myös omasta mielestäni hieman liian kevyiksi. 

Loppujen lopuksi kirja oli nopeatempoista YA-fantasiaa, jonka mielellään lukee. Lopetus oli myös hyvin kirjoitettu. 

Runkkarin käsikirja - Ina Mikkola

 

Runkkarin käriskirja

kasvata pornolukutaitoasi ja seksuaalista älykkyysosamäärääsi

Ina Mikkola

Into, 2020

E-kirja / äänikirja

Runkkarin käsikirja tarjoaa työkaluja seksuaalisen itse­tunnon kasvattamiseen, oman kehon tutkimiseen ja hyväksyntään, kommunikaatiotaitojen kehittämiseen seksikumppanien kanssa, sekä vinkkejä pornon monipuo­liseen ja vastuulliseen kuluttamiseen.

Kirjan äänenä on toimittaja Ina Mikkola, joka fakta­tiedon lisäksi jakaa teoksessa paitsi omia kokemuksiaan myös muiden ihmisten kohtaamisista saatuja oivalluksia seksistä, seksuaalisuudesta ja pornosta. Hän on haastatellut kirjaa varten niin kehopositiivisuusaktivisteja kuin seksipositiivisuuden puolestapuhujia.

Seksuaalisuuteen liittyvät ajatusmallit ja käytännöt ovat taitoja, joita voi kehittää koko elämänsä ajan. Kir­jassa pureudutaankin siihen, mitä seksuaalinen älykkyys­osamäärä tarkoittaa käytännössä ja miten kukin meistä voi sitä kasvattaa. Nautinnon ytimessä on aina oma aja­tusmaailma.

Pornon ollessa yksi suurimmista medioista, tarjoaa Runkkarin käsikirja siitä ensikäden tietoa. Teos kas­vattaa pornolukutaitoa ja sitä myöten mahdollisuuksia saada enemmän irti niin masturboinnista kuin seksistä. Vaikka ei edes kuluttaisi pornoa, on sitä mediana tärkeä ymmärtää.

Selkeää ja informatiivista rakennetta rytmittää värik­käät Alessandra Bernardin kuvitukset, jotka antavat teok­selle toisen ulottuvuuden.

Suorapuheinen ja visuaalisesti upea teos on tarkoitettu kaikille oman elämänsä runkkareille, jotka haluavat tutus­tua seksuaalisuutensa ja oppia lisää seksistä ja pornosta.

Vaikka kirja on suunnattu erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille, sopii se kaikille aiheesta kiinnostuneille – iästä, taustasta, sukupuolesta ja seksuaalisestasuuntautumisesta riippumatta.

Mitä mieltä olin?

Runkkarin käsikirja on kattava kirja seksuaalisuudesta ja pornosta, joka käsittelee aiheita myös heteronormatiivin ulkopuolelta. Mielenkiintoisinta kirjassa onkin WhatsApp-keskustelut, joissa eri taustaiset ihmiset keskustelevat omasta suhtautumisesta seksuaalisuuteen, seksiin, kehoon ja muihin aiheihin, sekä tietysti niihin liittyvistä ennakkoluuloista.  Itselleni kirja ei kovin paljoa uutta tietoa tarjonnut, mutta sai kyllä ajattelemaan ja pohtimaan eri asioita sekä myös samaistumisen kokemuksia. 

Myönnän, etten ole itse oikeastaan ikinä katsonut pornoa, joten tietämykseni perustuu ainoastaan Ina Mikkolan Ina <3 porno -ohjelmaan. Runkkarin käsikirjan porno-osio sisältävää kattavan tietopaketin pornosta, vastaten esimerkiksi kysymyksiin pornon vastuullisuudesta, joten pornonkuluttajille tämä olisi varmasti erittäin hyödyllistä luettavaa ja opittavaa.

Varoittaisin henkilöä, kenelle Ina Mikkola ei ole tuttu, että kirjan kielestä löytyy välillä paljon kirjailijalle tyypillisiä sanoja ja sanontoja. Itselleni ne ehkä särähtivät välillä korvaan, sillä nautin eniten kirjakielestä lukiessa, mutta toisaalta toivat myös kirjaan haluttua sävyä ja tunnelmaa. Teoksen voi helposti ahmaista äänikirjana, jossa Ina Mikkola on lukijana. Kirjailija itse vaikuttaa juurikin oikealta valinnalta tähän, sillä hän osaa lukea tekstin eloon. 

Toivon mukaan Runkkarin käsikirja päätyy murtamaan tabuja ja vapauttaa ihmisiä puhumaan seksistä, seksuaalisuudesta avoimemmin huomioiden muunkin kuin heteronormatiivisen näkökulman.

Kansikuva: https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/runkkarin-kasikirja-kasvata-pornolukutaitoasi-ja-seksuaalista-alykkyysosamaaraasi/

Kaarnan kätkössä - Sini Helminen

Kaarnan kätkössä

Väkiveriset 1

Sini Helminen

Myllylahti, 2017

Kovakantinen, 220 sivua

Bling. Yksi känninen kännykkäkuva ja Pinjan elämä on pilalla. Poikaystävä ja kympin koenumerot ovat historiaa, ja nipottava äiti pakottaa hänet kesätöihin. Puistohommissa Pinja kohtaa erikoisen Virven, pihkantuoksuisen punapään, jota kohtaan hän tuntee selittämätöntä vetoa. Pinjan on kuitenkin vaikea päästää ketään lähelleen, sillä hän kantaa selässään varjeltua salaisuutta, jonka juurista hänen on pakko saada tietää enemmän.

Pinjaa kiusaavat hallusinaatiot Tuulia-nimisestä tytöstä, joka inttää hänen suonissaan virtaavan metsänväen verta. Sitten kuvioihin ilmestyy vielä komea nahkatakkipoika, joka häikäisee Pinjan niin, ettei hän huomaa tämän silmien punaista vivahdetta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Kaarnan kätkössä aloittaa neliosaisen reaalifantasiasarjan Väkiveriset, jossa kotimainen mytologia tunkeutuu elävänä ja kihelmöivänä nuorten arkeen. Jännitys ja romantiikka punoutuvat huumorin säikeisiin. Sarja on suunnattu yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille.

Mitä mieltä olin?  

Olen halunnut lukea Sini Helmisen teoksia siitä lähtien, kun olen alkanut seuraamaan hänen ja Elina Pitkäkankaan For YA -kanavaa Youtubessa. Tämän kirjan taisinkin kerran yllättäen löytää alennuksesta jostain kirjakaupasta, josta sen ostin omakseni. 

Omasta mielestäni kirja lähti hieman hitaasti liikkelle enkä meinannut aluksi saada otetta tarinasta tai hahmoista. Myös puhekielen lukeminen on itselleni aina hieman kynnys, vaikka se tuokin omanlaista sävyään kirjaan. Kuitenkin päästyäbu yli puoleen väliin kirjassa mielenkiintoni heräsi ja tarina vei mukanaan, kun mukaan liittyi lisää mytologisia hahmoja ja pääsi tutustumaan entistä paremmin maailmaan. Itse henkilökohtaisesti olen viime vuosina nauttinut kovasti suomalaisten (YA-)kirjailijoiden romaaneista, jotka sijoittuvat Suomeen ja joissa on mukana fantasiaelementtejä.

Erityistä kiitosta kirja saa myös naispääparillaan, joka uskottava ja ihana. Myös päähenkilö Pinjan lähipiirin suhtautumista naispariin kuvataan useammassa kohtaa, joka on samaistuttavaa monelle seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvalle nuorelle. Tarinaan liittyi myös sukusalaisuuksia, joita on aina kutkuttava lukea. 

Loppujen lopuksi Kaarnan kätkössä oli helppolukuinen ja viihdyttävä YA-romaani. Kirjan seuraavissa  osissahan on jokaisessa eri päähenkilö ja eri teema pohjautuen suomalaiseen mytologiaan, mutta kuulemma kirjojen pitäisi lopulta jollain lailla nivoutua yhteen. Aionkin siis tarttua seuraavaan osaan heti kun ehdin, sillä onnistuin juuri hankkimaan senkin hyllyyni! 

Kansikuva ja kirjan kuvaus: https://www.myllylahti.fi/kirjat/scifi/kaarnan-kaetkoessae-detail

Tulen perillinen - Sarah J. Maas

Tulen perillinen

Throne of Glass 3

Sarah J. Maas

Gummerus 2018

Heir of Fire, 2014

Celaena Sardothien on selvinnyt hurjista taisteluista ja musertavista sydänsuruista, mutta hän on joutunut maksamaan siitä kovan hinnan. Celaena on rikki ja haluaisi nyt vain kostaa rakkaan ystävänsä kuoleman. Sen sijaan hänen täytyy matkustaa kauas toiseen maahan ja kohdata totuuksistaan synkin, joka voi muuttaa hänen elämänsä iäksi. Vain Celaena voi päättää, onko hän kuningatar vai petturi…

Samaan aikaan julmat, hirviömäiset joukot kerääntyvät koolle ja valmistautuvat taisteluun. Nujertaakseen vastustajansa Celaenan täytyy taistella sekä omia demoneitaan että sitä pahaa voimaa vastaan, joka on pääsemässä nyt valloilleen. Jos Celaena onnistuu, tulee hänestä Adarlanin suurin uhka.

Mitä mieltä olin? (mahdollisia pieniä spoilereita)

En ole suoraan sanottuna täysin varma, miten olen päätynyt tämän sarjan kanssa jo kolmannen osan loppuun saakka. Luin ensimmäisen osan jo parisen vuotta sitten, mutta se ei houkutellut minua kunnolla tarttumaan seuraavaan osaan. Luinkin toisen osan vasta tässä kesän lopulla ja sekin tuntui hieman jumittavan, mutta sai minut kuitenkin hieman kiinnostuneeksi, mitä seuraavaksi on luvassa. 

Tulen perillinen -kirja alkoi omasta mielestäni hitaasti. Henkilöhahmoja, joiden näkökulmaa seurataan, on liikaa. Osittain ymmärrän tarpeen kertoa, mitä kotimaassa tapahtuu, kun päähenkilö Celaena on toisella mantereella. Itseäni kuitenkin lähinnä kiinnosti Celaenan näkökulma eikä yhtään Chaolin tai Dorianin sekoilut kotimaassa Heidän lisäksi kerrotaan täysin uuden hahmon noita Manon Mustanokan näkökulmasta muualla. Hänen lukunsa eivät kunnolla kytkeytyneet yhteen muiden kanssa, joten ne olivat lähinnä pohjustusta tulevia kirjoja varten. Manon oli kuitenkin kiinnostava hahmo ja lopulta jaksoin lukea hänen lukujaan paremmin kuin Chaolin ja Dorianin. 

Toiset kaksi uutta tärkeää hahmoa ovat Celaenan serkku Aedion ja haltiaprinssi Rowan, jotka toivat tarvittavaa piristystä sarjalle. Ehkä syynä on se, että ensimmäisen kirjan lukemisesta on niin kauan, etten saanut Chaolin tai Dorianin hahmoista kiinni. Ainoata romantiikkaa sarjassa toi Dorian ja parantaja Sorscha, mutta sekin oli hyvin heikko säe juonessa ja tuntui hyvin turhalta täytteeltä sivuille. 

Kuten mainitsin, Celaenan seuraaminen Wendlynissä kiinnosti kirjan alussa, kun hän kamppali ystävänsä kuoleman, menneisyytensä ja itsensä hyväksymisen kanssa. Celaena, tai Aelin, alkaa harjoittelemaan haltiavoimiansa Rowanin kanssa ja on mukava seurata, miten pikkuhiljaa saamme lämmetä Rowanin hahmolle. Loppu imaisi minut otteeseensa, kun vaarat ja taistelut alkoivat vyöryä Celaenan ja Rowanin päälle Wendlynissä. 

Aion tarttua seuraavaan kirjaan, hieman kuitenkin peläten senkin sisältävän turhaa pohjustusta tulevaa varteen. Tiettyjä isoja käännekohtia on jo 3 kirjan varrella ehtinyt tapahtuvan, mutta sarjassa on kuitenkin 7 kirjaa. 

Kansikuva ja kirjan kuvaus: https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512407323/throne-of-glass-tulen-perillinen/

Usvatuulen valtakunta - Sarah J. Maas

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512418558/usvatuulen-valtakunta/#

Usvatuulen valtakunta

Valtakunta 2
Sarah J. Maas
Gummerus, 2020
A Court of Mist and Fury

Haltioita uhannut vaara on voitettu, mutta hintana oli Feyren ihmisyys. Kuolemattomuus ei ole lievittänyt Feyren tuskaa. Hän joutui uhraamaan liian paljon pelastaakseen Tamlinin, sydämensä valitun.

Tatuointi Feyren kädessä muistuttaa sopimuksesta, jonka hän teki pelätyn Yön ylivaltiaan kanssa. Hänen on pidettävä lupauksensa, vaikka se repisi hänen sydämensä kahtia. Haltioiden ja ihmisten maailma on kuitenkin tuhon partaalla. Jos Feyre haluaa pelastaa kaikki rakkaansa, hänen on päätettävä, kuka hän todella on – ja otettava haltuunsa voima, joka hänessä piilee.

Mitä mieltä olin?

Suoraan sanottuna en aikonut alunperin tarttua tähän kirjan, sillä sarjan ensimmäinen osa ei sytyttänyt kunnolla ja loppui sellaiseen pienoiseen "loppu hyvin, kaikki hyvin" -tunnelmaan. En tiennyt, halusinko lukea seuraavien kirjojen ajan, miten pääparia väkisin erotetaan uusien uhkien vuoksi. Luin kuitenkin pari arvostelua tästä kirjasta, jossa mainittiin sen menevän aivan eri suuntaan kuin olisi uskonut.

Kirjan alussa käsiteltiin, miten aikaisemmat tapahtumat vaikuttivat Feyreen ja hänen elämäänsä, ihmissuhteisiin, minkä näin positiivisena asiana. Feyre oli murtunut ja draumatisoitunut asioista eikä kirjailija painanut sitä villaisella. Tämä antoi hyvän kaaren Feyren hahmolle, joka kasvoi kirjan aikana paljon, kun hän joutui selvittämään kuka hän oli nyt ja mitä hän oikein halusi kuolemattomalta elämältään. 

Alun toinen ongelma oli myös sopimus Rhysandin, Yön ylivaltiaan kanssa, joka pakotti Feyren Yön valtakuntaan viikoksi kerran kuussa. Rhysand oli hyvin kiehtova hahmo ja voitti minun sydämeni ainakin jo heti alkuun - hän oli paljon syvempi kuin odotin eikä kliseinen paha poika, joka halusi tytön vuoksi olla parempi. Itse pelkäsinkin kamalaa, pitkäveteistä kolmiodraamaa, mutta sitä ei tapahtunut. Pikemminkin Feyre selvittäessään itseään joutui myös pohtimaan suhdettaan Tamliniin ja sopimustaan Rhysandin kanssa. Yön valtakuntaan joutuessaan Feyre tutustui myös moniin uusiin hahmoihin ja heidän hyvin kirjoitettuihin taustatarinoihinsa, jotka heijastuivat nykyisessä käytöksessä. 

Vaikka muutamia kliseisiä asioista kirjassa oli, se kuitenkin onnistui yllättämään positiivisesti. Lopetus sai minut ainakin odottamaan innolla, mitä seuraavassa osassa mahtaakaan olla luvassa. 

Lähikaupan nainen - Sayaka Murata

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512418206/lahikaupan-nainen/

Lähikaupan nainen
Sayaka Murata
Gummerus, 2020
コンビニ人間, 2016
E-kirja/Äänikirja, 127 sivua

Keiko on 36-vuotias. Hänellä ei ole koskaan ollut poikaystävää, ja hän on ollut töissä samassa tokiolaisessa lähikaupassa 18 vuotta. Hänen perheensä toivoo, että hän löytäisi kunnon työn. Ystävät kummastelevat, miksi hän ei mene naimisiin. Mutta Keiko itse tietää, mikä hänet tekee onnelliseksi. Lähikaupasta ja sen joka päivä toistuvista askareista hän on löytänyt rauhan ja elämänsä tarkoituksen.

Lähipiirille ei kuitenkaan kelpaa, että naimaton nainen tyytyy täyttämään kaupan hyllyjä. Paine kasvaa löytää uusi työ – ja vielä pahempaa, aviomies – jolloin Keikon täytyy turvautua epätoivoisiin tekoihin.



Mitä mieltä olin?

Lähikaupan nainen on katsaus Japanin yhteiskuntaan, miten ura määrittää elämän ja millaisia odotuksia naisiin kohdistuu. Mitä on normaali elämä? Se on tärkeä kysymys koko kirjan ajan ja päähenkilö Keiko yrittää toisten puheiden perusteella antaa omasta elämästään normaalin kuvan, jottei joutuisi häirityksi. Kirja osuukin hyvin sen ytimeen, ettei kukaan voi määrittää normaaliutta kenellekään toiselle. Tarina saa ajatteleman, miten jokaista työtä pitäisi arvostaa ja antaa ihmisten löytää oma tiensä onneen. Vaikka itse näin yritän ajatella, en usko, että kovinkaan moni meistä voisi tutullensa täysin neutraalisti sanoa, että on kunnioitetavaa tehdä töitä "pelkkänä" kassamyyjänä koko ikänsä, jos on mahdollisuus kouluttautua tai päästä "parempiin töihin". Mielikuvat paremmista aloista ovat iskostuneet päähämme, vaikka emme haluaisi.

Kirja on lyhyt ja helposti luettava, eikä tarina näin tunnu liian venytetyltä. Itse tosin kuuntelin noin puolet siitä vaihdellen Storytelissä päivän mittaan, miten itselle sopia edetä. Keikon voisi kirjan perusteella ajatella autismikirjoon kuuluvaksi hänen mainitessa, miten ei ymmärrä tiettyjä sosiaalisia tilanteita ja matkii toisten käyttäytymistä ollaakseen "normaalimpi". Oli Keiko autismikirjoon kuuluva tai ei, se ei vähennä kirjan sanomaa. Se on lukemisen arvoinen ja antaa kurkistuksen yhteiskuntaan, josta ei ainakaan suomenkielisessä mediassa usein puhuta.

Veren ja luun lapset - Tomi Adeyemi

https://otava.fi/kirjat/veren-ja-luun-lapset/

Veren ja luun lapset
Orïsha 1
Tomi Adeyemi
Otava, 2019
Children of blood and bone, 2018
Kovakantinen, 558 sivua

Zélie muistaa, kuinka Orïshan maat humisivat magiaa. Yhdet sytyttivät tulia, toiset houkuttelivat aaltoja - ja Zélien äiti kutsui kuolleiden sieluja. Kaikki muuttui sinä yönä, kun magia katosi. Julman kuninkaan käskystä Zélien äiti tapettiin ja hänen kansansa jätettiin vaille toivoa.

Nyt Zéliellä on mahdollisuus tuoda magia takaisin. Karanneen prinsessan ja oman veljensä avulla Zélien on voitettava nopeudessa ja oveluudessa prinssi, joka haluaa tuhota kaiken lopullisesti.

Orïshan maat ovat täynnä vaaroja, mutta suurin vaara piilee Zéliessä itsessään. Hän kamppailee hallitakseen voimiaan - ja vastustaakseen vihollista, joka vetää häntä oudosti puoleensa.

Mitä mieltä olin? 

Tämä kirja kiinnosti minua kovasti heti, kun kuulin siitä ja hankin sen käsiini jo viime syksynä kirjan ilmestyessä. Alkuun luin hyvin nopeasti, sillä tarina oli kiinnostava ja halusin päästä tutustumaan hahmoihin lisää.  Kuitenkin noin 100 viimeisen sivun kohdalla tuli äkillinen tauko kirjan kanssa, kun alkoi suuresti häiritsemään yhden hahmon kehityssuunta enkä odottanut viimeisten sivujen enää yllättävän minua. Lopulta kuin näin keväällä tartuin uudestaan kirjaan, niin loput sivut eivät sinällänsä pettäneet minua ja jopa yllätyin.

Romantiikka oli turhan ilmiselvää ja äkkiseltään syntynyttä, ettei se ihan iskenyt minuun. Enemmän pidin Zélien ja Amarin hiljalleen syttyvästä ystävyydestä, jota vaikeutti heidän täysin erilaiset taustansa.

Suosikkihahmokseni nousi ehkä prinsessa Amari, joka kehittyi kirjan aikana eniten ja jäänkin odottamaan minkälainen hänestä tulee seuraavissa kirjoissa. Ylipäätänsä ensimmäinen osa oli hyvä, mutta joltaikin osilta jäin kaipaamaan hieman syvempää tutustumista tiettyihin hahmoihin. Sitä odotankin eniten tulevalta kirjalta, sen lisäksi paremmin tutustumista kirjan maailmaan ja muihin magian suuntauksiin, sillä kirjassa sai otettava vasta kunnolla yhden tyyppiseen magiaan. Aion siis todellakin tarttua seuraaviin osiin toivoen niiden saavuttavan tarinan koko potentiaalin.

Mun vuoro - Angie Thomas

https://otava.fi/kirjat/mun-vuoro/

Mun vuoro

Angie Thomas

Otava, 2020

On the Come Up, 2019

E-kirja, 505 sivua

Epäonnistuminen ei ole vaihtoehto. Viha jonka kylvät -tekijän vahva uusi romaani hip hopin maailmasta.

Kuusitoistavuotias Bri haluaa tulla yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista räppäreistä – tai ainakin päästä pois kotikulmiltaan. Hänen isänsä oli räpin underground-legenda, joka kuoli juuri ennen läpimurtoaan.

Brin ensimmäisestä kappaleesta tulee kuitenkin viraali hitti aivan vääristä syistä. Kun samaan aikaan äiti on menettänyt työnsä ja perhettä uhkaa kodittomuus, Bri ei enää vain haaveile menestymisestä – hänen on pakko onnistua.

Mitä mieltä olin?

Angie Thomas osaa herättää ajatuksia ja tunteita. Maailma, jossa Bri elää, on hyvin erilainen kuin omani ja paikoittain vain tuntuu elokuvien stereotyyppiseltä tuotokselta, mutta Thomaksen kuvaama maailma on totta, jolloin kirjan lukemisesta tulee välillä kauhistuttavaa. Tapahtumat hyppäävät iholle ja se tekee kirjasta myös erittäin hyvän. Itse ainakin pohdin omia etuoikeuksiani ja yritän nähdä, miten asiat värittyvät maailmassa sen mukaan, kuka niitä tulkitsee.

Mun vuoro on hyvä nuorten kirja, sillä Bri on uskottava 16-vuotias. Pidän hänen hahmostaan siinä, miten hän on hyvin räväkkä ja yrittää omasta, teini-ikäisen näkökulmastaan kantaa vastuuta. Itsensä etsiminen ja oman identiteetin luominen ovat myös vahvoja teemoja kirjassa. Miten olla muutakin kuin legendaisänsä tytär? Bri ja muut kirjan hahmot kamppailevat kysymystensä kanssa, mikä tuo esiin, miten hankalaa on joskus olla itsensä ja käyttää omaa ääntänsä.

En ole musiikkiasiantuntija, joten en osaa kirjaa sen kannalta arvioida, mutta itselleni päähenkilön erilainen intohimonkohde lisäsi mielenkiintoa oppia uutta ja varmasti toiselle lukijalle taas samaistuttavuutta päähenkilön kanssa - en ainakaan itse tiedä kovinkaan montaa kirjaa hiphopista kiinnostuneista tytöistä. 

Keveyttä kirjaan toi pienoinen romantiikka, joka ei kuitenkaan vallannut koko tarinaa vaan pysytteli hyvissä suhteissa taustalla. Kirjan loppu antoi myös toivoa, että asiat kääntyvät lopulta parhain päin. Olisin ehkä joihinkin hahmoihin halunnut tutustua enemmän, mutta joka tapauksessa kirja oli Thomakselta taas loistava nuortenkirja, joka piti lukijan otteessaan. Elokuvaoikeudet on myyty, joten sitä odotellessa!

Vuodenvaihde

Nähtävästi blogin ylläpitäminen taas jäi loppuvuodeksi - muistan tehneeni tietoisen päätöksen kesän jälkeen, etten jaksa nyt keskittyä blogiin, kun se oli jäänyt jo pariksi kuukaudeksi. Kuitenkin tänään yllättävä inspiraatio iski, joten katsotaan, mihin päädytään tämän vuoden aikana. 

Vuonna 2019 luin 26 kirjaa, kun tavoitteena oli 25, ja olen kovin ylpeä tästä määrästä, mikä ei toisaalta ole jonkun mielestä suuri määrä. Kumminkin vuoteen 2018 verrattuna se oli 7 kirjaa enemmän. Listan luetuista löydät painamalla tästä. Mangaakin tuli luettua, mutta sitä listaa en ole vielä tätä kirjoittaessa ehtinyt päivittää, mutta pyrin. Suosikkikirjojani ehdottomasti viime vuonna oli Elina Pitkäkankaan Ruska-trilogian kaksi viimeistä osaa, jotka luin (Toisen osan Kajon arvio tästä) ja ostin myös hyllyyni. Madgalena Hain Kolmas sisar oli loistava trilogian aloitus ja odotan kovasti jatkoa. Luin myös suosikkikirjasarjaani, Meg Cabotin Prinsessapäiväkirjat, 7 osan verran ja kahdeksannen osan kimpussa olen ollut nyt aika pitkään - 8.osa on vain sydäntä särkevä, joten olen nähtävästi vitkutellut kauheasti. Listasin lukemiini kirjoihin myös kaksi yliopiston tenttikirjaani 

Lohikäärme, tiikeri ja krysanteemi: Johdatus Itä-Aasian yhteiskuntiin & Käsikirja sukupuoleen. Molemmat ovat hyvin mielenkiintoisia, jos on kiinnostunut sukupuolentutkimuksesta tai ei tiedä kovasti Itä-Aasian yhteiskunnista (Mannerkiina, Korean niemimaa, Japani) niin tämä on hyvä kirja aloittaa.

Nyt vuodeksi 2020 pistin Goodreadsiin tavoitteeksi 30 kirjaa ja yritän kovasti saavuttaa tämän. Päivitän lukulistaa blogin yläostat löytyvään "2020"-sivuun. Instagramista löydyn  myös nimellä @vajaakirjahylly, en kovasti päivittele itse feediä, mutta storyjen puolella olen hieman aktiivisempi. Tällä hetkellä luen luultavasti e-kirjoja eniten, kun koronakotoilen kumppanini asunnolla (joten kirjahyllyni ovat kaukana) ja hankin ilmaisen kuukauden Nextoryyn (pidän kyllä enemmän Storytellistä näin verrattuna). Otin Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus -kirjan mukaani ja yhden tenttikirjan kiinan historiasta. Sen lisäksi yritän saada kumppanini lukemaan Rick Riordanin Percy Jackson -sarjaa, joten ehkä luen ne myös uudelleen. Katsotaan, mitä tässä ehtii kun huhtikuussa alkaa myös kurssien tentit painaa päälle, joten ehkä toukokuussa sitten keskityn enemmän vapaa-ajan lukemiseen. Myös Elina Rouhiaisen Väki-trilogian viimeinen osa Unienpunoja on ilmestymässä pian ja Elina Pitkäkankaan uutta kirjaa Hukanperimät odotan innolla. Jos rahatilanne antaa myöden, tilaa  molemmat itselleni. Eli toivotaan kevään olevan täynnä lukuintoa. 

Vanhan ruhtinaan rakkaus - Fjodor Dostojevski

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512091508/vanhan-ruhtinaan-rakkaus/

Vanhan ruhtinaan rakkaus
Fjodor Dostojevski
Gummerus, 2013
Дядюшкин сон, 1859
Kovakantinen, 175 sivua

Höperö ja raihnainen ruhtinas K. on venäläisen pikkukaupungin juorujen ja juonittelujen kohteena. Neljästi naimisissa ollutta vanhaa, puolikuuroa ruhtinasta yritetään naittaa tarmokkaasti milloin kenellekin. Sukulaiset tosin haluaisivat laittaa ruhtinaan hoivakotiin, etteivät kaikki suvun rahat katoaisi uuteen naimakauppaan.

Maria Aleksandrovna, elinvoimainen ja lannistumaton juorukello, haluaa sukuunsa aatelisverta ja kutsuu ruhtinaan luoksensa asumaan, ja ruhtinaan rahat näyttävät liukuvan Maria Aleksandrovnan kauniille tyttärelle Zinalle. Paikalle lehahtaa kaupungin seurapiirinaisten kateellinen parvi kielet terävinä valmiina nujertamaan moisen röyhkeyden.

Hulvattoman hauska klassikko on oivallinen näyte Dostojevskin erikoislaatuisesta huumorista.

Mitä mieltä olin?

Dostojevski on yksi suosikkikirjailijoita, vaikken Rikos ja rangaistus -teosta ole vielä saanut luettua. Vanhan ruhtinaan rakkaus olin hyvin nopeatempoinen ja viihdyttävä. Draamattisuutta ja pikkukylän seurapiirijuoruilua siitä ei puuttunut. Päähenkilö, Maria Aleksandrovna, oli voimakas naispäähenkilö, ja se kerrottiin jo kirjan ensimmäisellä sivulla, ensimmäisessä lauseessa: "Maria Aleksandrovna Moskaleva on tietysti Mordasovin ensimmäinen nainen, siitähän ei saata olla epäilystä." Oikeastaan ensimmäinen sivu iski jo kunnolla, herätti välittömästi mielenkiinnon, joka ei sammunut lukiessani. Suosittelen ehdottomasti tarttumaan tähän ja muihin Dostojevskin lyhyempiin teoksiin, jos hänen paksummat klassikkonsa eivät tunnu houkuttelevilta. 

Poissa: Erased - Kei Sanbe

https://www.tammi.fi/kirja/kei-sanbe/poissa-erased-1/9789521620577

Poissa: Erased
Osa 1/9
Kei Sanbe
Punainen jättiläinen, 2018
Mangapokkari, 208 sivua

Voiko menneisyyttä muuttaa?
Satoru on 29-vuotias, heikosti menestyvä sarjakuvantekijä, joka elättää itsensä pitsalähettinä. Vähitellen haaveistaan luopumassa oleva mies eroaa monista kaltaisistaan yhdessä asiassa: Jostain syystä hän joutuu toisinaan elämään uudelleen saman hetken. Silloin ympäristössä on yleensä jotakin vialla, ja Satoru pääsee takaisin normaaliin ajan virtaan korjaamalla tilanteen. Erityinen lahja on silti hänelle vain kiusa- kunnes lapsuuden synkät kokemukset palaavat kummittelemaan nykyhetkeen...


Mitä mieltä olin?

Manga lähti jotenkin tahmeasti liikkelle alkuun, kuitenkin loppua kohden vihdoin innostuin ja kiinnostuin. Tarina on aiheeltaan hyvin rankka, mutta odotan, millainen mielenkiintoinen mysteeri Satorun lapsudesta lähtee purkautumaan ja mitä saamme oppia hänen hetkeen jumittautumisestaan. Piirrosjäljestä pidän, vaikka välillä otti liikaa silmiin naishahmojen huulten piirtotyyli.

En ole mangaa ikinä arvostellut, joten vaikea lähteä purkamaan omaa lukukokemustaan, ja mielestäni manga jos mikä tarvitsee paria lukukertaa. Netflixissä on myös mangasta 12-osainen anime ja 10-osainen ihmisnäytelty sarja. En usko kuitenkaan katsovani niitä ennen kuin saan mangan luettua, mikäli jaksan siis odottaa vuodenvaihteeseen - osan 8 on merkitty ilmestyvän suomeksi 1.11.2019

Kolmas sisar - Madgalena Hai

https://otava.fi/kirjat/9789511322900/

Kolmas sisar
Royaumen aikakirjat 1
Magdalena Hai
Otava, 2018
Kovakantinen, 557 sivua

Onko uusi suurnoita vihdoin syntynyt? Upea mangahenkinen seikkailu aloittaa sarjan.

Lune, mustan noidan tytär, valmistautuu juhlimaan ystäväänsä Cieliä, joka on saamassa laulunsa, noitaluontonsa. Ciel paljastuu kuitenkin lauluttomaksi, sanchantiksi, ja kaikki ovat kauhuissaan. Edellinen sanchante oli tuhota valtakunnan.
Tyttöjen on paettava kotoa. He päätyvät Maahan, missä heitä odottaa Rehtoriksi kutsutun olennon johtama koulu ja sen toismaailmalliset asukit. Varsinkin yksi heistä, Niemann, horjuttaa Lunen tasapainoa. Kuka Niemann on, miksi Lune ei voi vastustaa häntä?
Royamessa valkoinen noita tekee kaikkensa löytääkseen tyttärensä Cielin. Valtakunnan kohtalo on jälleen vaakalaudalla.

Mitä mieltä olin?

Kolmas sisar lähti hyvin liikkeelle ja luin kirjan lähes yhden päivän aikana. Kirja vei eteenpäin monen eri henkilön hän-näkökulmasta kirjoitettuna. Yleensä pidän sitä sekavana ja menetän helposti keskittymiskykyni, jos kirjalla monta eri kertojaa. Hai oli kuitenkin osannut pitää tarinan selvänä ja suhteuttaa hyvin, kuinka ja missä kohtaa tarvittiin kenenkin näkökulmaa. Hailla on myös kaunis kirjoitustyyli, joka teki lukukokemuksesta entistä mielenkiintoisempaa.

Kirjassa käsiteltiin tärkeitä teemoja, kuten ulkopuolisuus, erilaisuus, lapsen ja vanhemman välinen suhde. Oli myös minusta erittäin hienoa, miten noitien yhteisössä verisukulaisuus ei ole kaikista tärkeintä, vaan ne ihmiset keiden kanssa on itse luonut tärkeät siteensä. Lisäpisteitä myös siitä, että hahmot olivat etnisesti kirjavia.

Keskeisistä hahmoista jäi hieman tunne, ettei kaikista saanut kunnolla kiinni. Se on toisaalta ehkä ymmärrettävää, kun heitä oli kuitenkin paljon. Itse pidin luultavasti eniten Lunen äidistä, Minuitista.

Paikoitellen oli myös kliseisyyttä, mutta kirjassa oli paljon yllättäviä ja mielikuvituksellisia juonenkäänteitä, joiden kohdalla piti hetkeksi pysähtyä ja miettiä: "niin siis mitä??". Itse olisin ehkä toivonut kirjan loppuun enemmän jotain koukkua, mikä saisi odottamaan toista osaa, sillä loppu oli ns. onnellinen. En oikein tiedä, mitä odottaa seuraavalta osalta. Seikkailevatko siinä edes ensimmäisen osan henkilöt? Silti aion varmasti lukea Roayumen aikakirjojen jatko-osat. Kolmas sisar on kyllä yksi suosikkejani tältä vuodelta.

Prinsessapäiväkirjat - Meg Cabot

https://www.goodreads.com/book/show/16147642-prinsessap-iv-kirjat

Prinsessapäiväkirjat

Prinsessapäiväkirjat 1. osa

Meg Cabot

WSOY, 2001

The Princess Diaries, 2000

Kovakantinen, 215 sivua

Takakansi:

Miten hopealautasella tarjottu unelma voi maistua kitkerältä? Tätä miettii Mia Thermopolis, tavallinen tyttö New Yorkista. Hän on juuri saanut kuulla olevansa Genovian prinsessa.

Tähän asti Mian haaveina ovat olleet vain helpommat algebran läksyt ja luokkatoveri Josh. Nyt pitäisi alkaa opetella hovitapoja ankaran isoäidin johdolla.

Kuumeneeko sininen veri? Voittaako juureva arki hovin loiston? Saako prinsessa prinssinsä? Näihin kysymyksiin vastaa riemastuttava Prinsessapäiväkirjat.

Mitä mieltä olin? 

Prinsessapäiväkirjat-sarja on ikuisia suosikkejani ja päätin nyt tänä vuonna lukea sarjan uudestaan (tai ainakin alkuperäiset 10 osaa). 

Prinsessapäiväkirjat aloittaa tarinan Miasta, joka on aika tavanomainen teinityttö New Yorkista: hän ei ole suosittu koulussa, on reputtamassa algebran ja haaveilee poikaystävästä. Mian isä ei kuitenkaan voi saada enempää lapsia syövän vuoksi, ja näin ollen Mia saa tietää isänsä olevan pienen Euroopassa sijaitsevan maan, Genovian, ruhtinas ja Mia on ainoa kruununperillinen. Miaa voi pitää ehkä hieman typeränä, ettei hän ole 14 ikävuotensa aikana saanut missään kohtaan selville isänsä oikeaa identiteettiä. Mia onkin ehkä hieman naiivii ja välttelee konflikteja, mutta jo ensimmäisen kirjan aikana hän kasvaa ja oppii pitämään puoliansa. Mia on myös pesco-vegetaristi, puolustaa eläinten oikeuksia ja tukee Green Peacea.

Pidän myös kirjan kirjoitustavasta, jolloin luemme ikään kuin Mian päiväkirjamerkintöjä.  Erittäin moni henkilöhahmo on minulle myös hyvin tärkeä ja heidän kasvuaan on ihana seurata, varsinkin näin lukiessa kun tietää mihin tarina vie heidät niin tekee aivan uusia huomioita. Ylipäätänsä prinsessapäiväkirjat on hauska ja rentouttava kirja hieman erilaisista mutta toisaalta aivan normaaleista teini-iän draamoista.

En tiedä vielä, tulenko tekemään muista sarjan osista erikseen postausta, riippuu onko aikaa tai erityistä tarvetta puhua jostain sarjan osasta.

Ps. Kirjojen pohjalta tehdyt elokuvat ovat ikuisia inhokkejani. Ne ovat ihan hauskoja elokuvia, mutta olen heti niin ärtynyt, kun alan vertailemaan kirjoihin (mitä en pysty olla tekemättä).

Tyttösi sun - Meredith Russo

https://www.karisto.fi/sivu/tuote/?id=2167488

Tyttösi sun

Meredith Russo

Karisto, 2018

If I Was Your Girl, 2016

Kovakantinen, 344 sivua

Takakansi:

Sukupuolensa korjannut Amanda Hardy vaihtaa koulukiusaamisen takia kotikaupunkia ja lukiota. Uudessa koulussa hän aikoo pitää taustansa salassa ja opiskella ahkerasti, jotta voisi lukion jälkeen jättää Tennesseen ahdistavat pikkukaupungit lopullisesti taakseen ja suunnata yliopistoon New Yorkiin tai Bostoniin. Uusiin koulukavereihinsa tutustuessaan Amanda huomaa, että yhdellä jos toisella on jotain salattavaa... ja sitten hän kohtaa Grantin, jonka kanssa Amanda haluaisi jakaa kaiken. Mutta ymmärtäisikö Grant?

Mitä mieltä olin?

Tyttösi sun kertoo tärkeän tarinan transsukupuolisen naisen elämästä ja kirjallisuuteen kaivattaisiinkin lisään muitakuin cissukupuolisia hahmoja. Amanda on aidon tuntuinen ja hyvin kirjoitettu päähenkilö, jonka ajatuksia ja tarinaa mielellään lukee. Muiden hahmojen kohdalla taas petyin, sillä suurin osa tuntui hyvin latteilta, vaikka saivatkin vähän lisää rakennetta kirjan loppua kohden. Hahmojen välisten suhteiden luomiseen ei minusta keskitytty tarpeeksi ja ne tuntuivat vähän epäuskottavilta, sillä olisin kaivannut enemmän paremmin luotua pohjaa hahmojen kanssakäymiselle. Jotenkin kirjan alku oli hyvin töksähtävä.

Juoneltaan kirja ei ollut kovin yllättävä, mutta se piti otteessaan - varsinkin takaumat olivat hyvä lisä kirjaan - ja kertoi nuoren tarinan kohti vahvempaa itseäään. Vaikka en Amandan kamppaluihin pysty itse samaistumaan, hänen tarinansa kosketti.

Tärkeintä on muistaa, kuten kirjailijakin lopussa sanoi, että tämä on vain yhden hahmon tarina eivätkä muiden muistuta sitä välttämättä lainkaan.

Kajo - Elina Pitkäkangas

http://www.myllylahti.fi/kirjat/lasten-ja-nuortenkirjat/kajo-detail

Kajo
Kuura 2.osa
Elina Pitkäkangas
Myllylahti, 2017
Kovakantinen, 340

Takakansi:

Ihmissusimyyttejä omaleimaisesti käsittelevä Kajo jatkaa synkän romanttista tarinaa, jossa suurimpia petoja eivät ole hukat vaan ihmiset itse. Tapahtumien kärjistyessä koulumaailma jää taakse ja urheilukentän valot korvautuvat korpimetsän hämärälllä

18-vuotias Inka Lavaste on onnistunut suojelemaan perhettään, mutta joutunut maksamaan valinnoistaan hirvittävän hinnan. Toukokuun hukkaterrorin tuhoisat tapahtumat varjostavat Kuurankeron pikkukaupunkia, eivätkä uudet täydenkuun yöt yhdessä kokematton teinihukan kanssa suju kivuttomasti. Pahinta kaikessa on epätietoisuus parhaan ystävän, Aaron Matsonin, kohtalosta. Voiko poika olla yhä hengissä? Kun lykantropian torjumiseen erikoistunut Jahti kiristää turvallisuussäännöksiään, ei Inka kykene enää pakenemaan tekojensa seuraksia. Alkaa taistelu ylivoimaa, petoksia ja täydenkuun kutsua vastaan. 

Mitä mieltä olin?

Kajo aloitti kertomalla, mitä Inka ja Aaron olivat tahoillaan tehneet viimeiset parin kuukauden ajan. Inka yritti huolehtia pikkuveljestään Tuukasta, Dukesta, jolla oli edessään elämänsä toinen täysikuu ihmissutena. Hän uhrasi veljensä vuoksi ihmishenkiä, mikä on tietysti ristiriitaista mutta itse taas ymmärrän Inkaa. Kuka ei yrittäisi tehdä kaikkensa tärkeimpien ihmistensä eteen, vaikka se ei olisi aina oikein? Aaron taas yritti selviytyä muurien takana paeten Jahtia hukkatyttöystävänsä Matleenan kanssa. Aaron ja Matleena eivät parina oikein sytyttäneet ensimmäisessä kirjassa enkä tässä toisessakaan niin innoissani ole heistä. Olivathan he ihan söpöjä yhdessä, mutta edelleen välillä ärsyttävän lapsellisia ja mustasukkaisia.

Hieman jäi harmittamaan se, että olisin halunnut tutustua paremmin Duken hahmoon, mutta hän jäi edelleen aika syrjään tarinassa. Uusia, erilaisia hahmoja kuitenkin saatiin oikein monta tässä osassa ja oli mielenkiintoista tutustua "turvallisesta" Kuurankerosta eroavaan maailmaan - Jahtiin, Werecareen ja ylipäätänsä hukkiin.

Nautin Inkan luvuista ensimmäisessä osassa enemmän kuin Aaronin, mutta tällä kertaa he olivat tasaväkisiä. Molemmilla tapahtui kiinnostavia asioita eikä tylsistyttänyt missään kohtaan. Erästä juonenkäännettä olin epäillyt jo ensimmäisen kirjan lopussa ja olin niin innoissani, kun osuin oikeaan.

Kajo oli vahva ja onnistunut toinen osa sarjassa enkä malta odottaa viimeisen osan lukemista!

VUOSI 2018

En tiedä, mihin vuosi 2018 kului. Tapahtui kaikkea ja yhtäkkiä en saanut luettua oikein mitään. Kuitenkin ne 19 teosta, jotka sain luettua eivät pettäneet eli sain mitä hainkin kirjalta, mutta joidenkin kohdalla yllätyin positiivisesti. Erityisiä suosikkejani viime vuoden lukemistani ovat Elina Rouhiaisen Aistienvartija  ja Elina Pitkäkankaan Kuura. 

Eräs kirja, josta en tullut kirjoittaneeksi arvostelua oli Angie Thomaksen Viha jonka kylvät (The Hate U Give, 2017). Se on tärkeä teos, joka fiktiivisellä tarinalla avaa järkyttävän todellista maailmaa: Yhdysvaltojen mustien asemaa ja poliisien vakavia virkavirheitä. Tulen luultavasti suosittelemaa ntätä kirjaa monelle. Löysin sen myös alennuksesta tässä vuoden alussa, joten saatan itsekin lukea toistamiseen ja lainata äidilleni, jolle olen viime aikoinan antanut kirjoja omasta hyllystäni. 

Elokuvaa ei käsittääkseni Suomen teattereihin tullut, mutta enköhän sen jostain löydä katsottavaksi.

Tänä vuonna yritän oikeasti kerrankin keskittyä lukemiseen, koska se auttaa omaan jaksamiseeni ja hyvinvointiini enemmänkin kun olen ymmärtänyt. Goodreadsiin laitoin nyt kolmatta vuotta peräkkäin lukutavoitteekseni 25 teosta (huomioiden etten laske lukemiani manga-pokkareita siihen). 2017 saavutin sen tavoitteen tarkalleen, viime vuonna jäi tosiaan se kuusi teosta ja nyt toivon jopa pääseväni sen yli. Katsotaan, mitä käy. 

Kuura - Elina Pitkäkangas

http://www.myllylahti.fi/kirjat/lasten-ja-nuortenkirjat/kuura-detail

Kuura
Kuura 1.osa
Elina Pitkäkangas
Myllylahti, 2016
Kovakantinen, 353 sivua

Takakansi:

Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä, Nykypäivän Suomeen sijoittuvassa kertomuksessa pedon ja ihmisen kahtiajako on pelkkä veteen piirretty viiva.

Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä - etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen  Matleena.


Mitä mieltä olin?

Tähän kirjaan kesti itselläni hetki päästä mukaan ja saada maailmasta kiinni, mutta alun hämmennyksen jälkeen olin niin uppoutunut.  Puhekielisyys on itselleni myös hieman kompastuskivi ja aiheutti lukemiseen ensin nihkeyttä, mutta sekin helpotti totuttuani siihen.

Päähenkilöt, Inka ja Aaron, olivat kiinnostavia ja yllättävän erilaisia, mitä muissa ya-kirjoissa olen tavannut. He olivat raivostuttavan teinimäisiä välillä omaan makuuni, mutta he olivat myös tavallaan hyvin aitoja. Jään odottamaan, miten paljon hahmot kasvavat trilogian seuraavissa osissa. Kirjan romanttisille suhteille en lämmennyt ainakaan vielä.

En tiedä, mitä luulin tältä kirjalta, mutta en tätä. Olin koko ajan hämmentynyt, yllättynyt ja järkyttynyt - hyvällä tavalla. Varsinkin lopetus, en tiedä mitä sanoa enkä tiedä mitä odottaa seuraavaksi.

Tämä oli yksi yllätysuosikkikirjoistani tältä vuodelta ja erittäin raikas tuulahdus. Ei ehkä jokaisen makuun, mutta kannatan kirjaan tarttumista kovasti.

+Kansi on niin kaunis, ihan senkin vuoksi ostin aikoinaan kirjan alennuksesta, vaikken ollut koko kirjaa lukenut.

Kepler62 - Timo Parvela, Bjørn Sortland, Pasi Pitkänen

Kepler62

Timo Parvela, Bjørn Sortland, Pasi Pitkänen (kuvittaja)

Ajattelin kirjoittaa lapsille suunnatusta Kepler62 -sarjasta kokonaisuutena, sillä sain viimeisen osan  luettua tuossa marraskuun alussa (unohdin kirjoittaa tämän tekstin puhtaaksi silloin). Päädyin itse sarjaa lukemaan etsiessäni kirjaa lahjaksi kymmenen vuotta täyttävälle pikkuveljelleni ja olenkin ostanut hänelle kaikki osat lukuunottamatta sarjan toista osaa, jonka hän itse osti tykästyessään ensimmäiseen kirjaan.

Kirjasarja lähti mielenkiintoisesti liikkeelle ja kirjoitustyylikin oli molemmilla kirjailijoilla sujuvaa. Sarja eteni nopeatempoisesti eikä asioita jääty turhaan kuvailemaan monen sivun ajaksi.

Sarja oli hyvin jännittävä, jopa minun mielestäni välillä ihan hiukan pelottava, sillä jotkin kohtaukset olivat mielestänyt yllättävän raakoja lastenkirjasarjaan. Jokainen kirja (paitsi viimeinen) loppui aina cliffhangeriin, mikä pakotti tarttumaan seuraavaan osaan mahdollisimman pian. En ole lastenkirjallisuutta kovinkaan paljon lukenut, oma lukemiseni alkoi kunnolla vasta ala-asteen viimeisillä luokilla ja siirryn aika nopeasti ya-kirjallisuuteen ja joihinkin klassikoihin tutustuin jo, kun pääsin ylä-asteelle. Heikoin tuntemuksenikin perusteella uskallan väittää Kepler62-sarjaa erittäin onnistuneeksi lastenkirjasarja, joka oikeasti innostaa lukemaan.

Kirjasarjassa on vakavia ja tärkeitä aiheitakin käsitelty. Esimerkiksi hahmot ovat eri taustaisia, erimaalaisia ja Kepler62-planeetan asukkaat tuovat näin esiin vieraan kohtaamista, hyväksymistä ja kunnioittamista. Sarjan naispäähenkilö Marie oli vahva ja itsenäinen. Nuorten veljesten välinen rakkaus oli taas ihanan koskettavaa ja aitoa eikä heitä kuvattu pelkästään stereotypisenä "pojat on poikia" -kuvailulla, vaan hekin uskalsivat olla herkkiä. Itseäni ehkä häiritsi pienoinen romantiikan "pakottaminen" kirjaan, joka oli tietysti heteronormatiivista.

Kepler62-sarja sai myösjatkoa, ja odotankin nyt, että veljeni muistaisi tuoda sen uuden sarjan ensimmäisen osan vihdoin minulle luettavaksi. Sarja ylipäätänsä on loistava valinta koukuttaa lapsi lukemaan, varoittaisin kyllä silti hieman kirjan pienoisesta väkivaltaisuudesta, mutta myös vanhemmallekin rentouttavaksi lukemiseksi. Itse ainakin nautin kovasti.

+ Pasi Pitkäsen kaunis kuvitus oli ehdottomasti hyvä lisä kirjoihin.

Kirja yksi: Kutsu

WSOY, 2015

Kovakantinen, 128 sivua

Kirja kaksi: Lähtölaskenta

WSOY, 2015

Kovakantinen, 200 sivua

Kirja kolme: Matka

WSOY, 2016

Kovakantinen, 168 sivua

Kirja neljä: Pioneerit

WSOY, 2016

Kovakantinen, 144 sivua

Kirja viisi: Virus

WSOY, 2017

Kovakantinen, 200 sivua

Kirja kuusi: Salaisuus

WSOY, 2017

Kovakantinen, 200 sivua

Dumplin - Julie Murphy

https://otava.fi/kirjat/9789511305897/

Dumplin Isosti tai ei ollenkaan
Julie Murphy
Otava, 2016
Dumplin', 2015
Kovakantinen, 336

Takakansi:

Willowdean eli Will on lihava - ja ihan ok asian kanssa. Hänestä täydellinen bikinivartalo saavutetaan pukemalla päälle bikinit. Kunnes työpaikan hottis Bo ihastuu häneen, ja yhtäkkiä hän joutuu vastakkain aivan uuden epävarmuuden kanssa.

Kun Willin selleriä muistuttava äiti järjestää missikisat, Will ilmoittautuu kisoihin mukaan protestina. Teksasilaista pikkukaupunkia odottaa kaikkien aikojen show.

Mitä mieltä olin? 

Ostin kirjan kesällä muutamalla eurolla alennuksesta, mutta tartuin kirjaan vasta nyt nähdessäni elokuvan trailerin. 

Kirja on yllättävän hidas ja rauhallinen - takakannen perusteella olisin voinut odottaa enemmän missikilpailudraamaa ja yllättäviä käänteitä. Luulen, että asia olisi voinut haitata minua yleensä, mutta nyt taisin olla oikeassa mielentilassa enkä oikeastaan kyllästynyt kirjan kanssa missään kohtaan. 

Willowdean vaikutti uskottavalta nuorelta, vaikka en itse pystynyt samaistumaan hänen kehokumppailuihinsa koska itse olen aina ollut enemmän sellerityyppiä.  Tärkeä sanoma kuitenkin oman kehonsa hyväksymisestä välittyi. Kirjassa oli esillä niin niitä "kauniita ja ilkeitä tyttöjä" kuin myös muita, jotka joutuivat koulussa pilkatuksi kehonsa "virheiden" vuoksi. 

Itseäni eniten vaivasi ehkä hieman kliseinen tyttöjen välinen draama, vaikka sitä oikeassa elämässä onkin. Kolmiodraamankin tuntua kirjassa oli, mutta onneksi se ei pompannut silmille ärsyttävästi. 

Drag queenien mukana olo oli kyllä ehdottomasti parasta, vaikka olisin tarvinnut enemmän heidän energiaansa kirjaan. Elokuvan pitäisi olla pian tulossa netflixiin. Vaikka kirja olikin oikein hyvä, niin ainakin trailerin perusteella voin vähän toivoa elokuvan tuovan paljon lisää tarinalle. 

Katso elokuvan trailer tästä!